Pois omista käsistä

Mihin kummaan työntäisin kroonisen vaikean neuloosini tuotokset? Lähipiirissä käsin tehtyjen neuleiden tarve on rajallinen. Myyntiä en viitsi harkita paria sekuntia pidempään, koska lankasortimentti on sekalainen ja myynnin organisoimisessa on enemmän vaivaa kuin mitä siitä kostuu. Karmaisevan kovat postimaksut saivat lopettamaan hyväntekeväisyyskappaleiden lähettämisen tarvitseville. Mielestäni kierrätyskeskus ei ole käsityötuotteille hyvä osoite. Mikään ei siis kelpaa, vai?

Mutta haa, päivänä muutamana keksin: SPR! Olen ymmärtänyt, että avustuskohteissa maailmalla käsien/jalkojen/päiden ja ties minkä lämmittimille on tarvetta, ja kansainvälisellä avustusjärjestöllä on kanavat kuljettaa tuotteita oikeisiin paikkoihin. Toki kotomaassamme on useita Kontti-myyntipisteitä ja järjestölle nimikoituja kirppareita, joissa kai käsitöitäkin voisi olla myynnissä. 

Kokosimme muutakin meille tarpeetonta tavaraa, ja tulos oli yhteensä kahden kookkaan muuttolaatikon verran. Veimme ne Espoon Merituulen Konttiin.  Nettisivulla kerrotaan, että "Lahjoituksesi myydään Suomen Punaisen Ristin auttamistoiminnan rahoittamiseksi." ja "Vaatelahjoituksesi voi päätyä myös kansainväliseen vaateapuun. Vaateapu lähetetään aina avunpyynnön mukaan." Nyt sitten mietiskelen romanttisesti, että neulomani lapaset löytävät jotkut palelevat kädet. Ei se ehkä ole ihan noin yksioikoista.

Helpottiko neuloosi? No ei. 

 

Ohjeen mukaan

 

Lankalaatikon kevennystä. Kiva malli ja selkeä ohje, jossa lankana on 7velj mutta otin Nallen. Niinpä sukista tuli tarkoitettua kokoa pari numeroa pienemmät. Mitä opimme tästä? Jos vaihdat langan, vaihda myös ohjetta.

Lahjoituspussiin meni tämä pari.

Ehytille 2025

Tein taas muutaman neuleen EHYTin perinteiseen syyskampanjaan. 

Kaulurit, lapaset ja sukat

Kaikki langat laatikoiden uumenista. Kaulureissa Ruskaa puikoilla 3½, lapasissa Nalle kaksinkertaisena puikoilla 4½-5 ja sukissa yksinkertainen Nalle puikoilla 3. Ohjeet Kangaskorjaamolla (kauluri), Novita (palmikkolapaset) ja Lankava (sukat) sekä oma pää (sileät lapaset).

Kirjoitettu neuleohje

Halusin valkoisen, pitkän ja suoran huivin. 

Kävin lankakaupassa (ai miten niin olisi ennestäänkin ollut jotain lankaa...). Puuvillaa kyselin ja silkkiin hurahdin. 

Luonnonvalkoinen

Kauppiaan kanssa mietimme menekkiä yhdessä, mutta kun ei vielä ollut selvyyttä mistään, ostin kolme kerää, á 9 €. Ei edullista, eipä.

Suunnittelu alkoi peruspähkäilyillä - neule vai virkkaus, millä puikoilla/koukulla, mitä silmukoita, mitä kuvioita, kuinka leveä...  Päädyin puikkoihin. En halunnut rullautuvaa pötkylää - siis aina oikein tai oikeita ja nurjia silmukoita joka kerroksella. Lisäksi plussaa, jos huivi on samanlainen molemmilta puolilta. En kysynyt tekoälyltä apua, vaan singahdin Pinterestiin tutkimaan tallentamiani neulepintoja.

Näin muutaman korinpohjamallin.

Kopsattu pinterestistä - rikos, tiedän

Testailin, mutta tuli liian tanakkaa mielestäni. Jotain reikäisempää siis, kiitos.

Kokeilin tätä: 

Pinterest-rikos #2

Pinta on kuvassa oikein kaunis, mutta mallitilkussani sotkeuduin koko ajan, silmukat eivät millään täsmänneet. Yritä nyt sitten tikutella kokonainen huivi tästä!

Palasin takaisin perusteisiin. Ei rullautuva - aina oikein -neulekaan ei rullaudu. Kevyt pitsimäinen - neulo yhteen ja tee langankierto. Sumplasin yhteen ja tulos oli niin yksinkertainen malli, että meikäläinenkin oppi sen ulkoa. 

Verkkomainen (mesh) ja simppeli (tylsä)

Päätin, että ohje on laitettava muistiin. Rakastan neule- ja virkkausmerkkejä, vaan tätäpä en osaakaan vääntää sellaiseen muotoon. Tai no, voisi sen piirtää niin kuin neulotaan, mutta minusta se rikkoo perussääntöä hämäävällä tavalla. Joten kirjoitettu ohje ja se menee näin:

Parillinen silmukkaluku.

1. krs: o

2. krs: o

3. krs: 1 o, *2 o yht, lk*, 1 o

Toista näitä 1.-3. krs:ta.

Mallitilkun jälkeen hahmottelin silmukkamäärän noin 17 cm leveään kaulaliinaan ja annoin mennä.  Vyötteessä suositellaan puikkoja 2½-3 mutta minulla oli kolmepuoloset, ja neuloin melko löysästi, jotta kavennusten kanssa ei tarvinnut irvistellä. Neule edistyi mukavasti, vaikka lanka ei ollutkaan erityisen juoksevaa. En ollut ajatellut huivin pituudesta mitään. Kun yksi kerä loppui, aloitin toisen. Kun kaksi oli neulottu, päätin että riittää.

Kerran kaulan ympäri, päät roikkuvat riittävästi rinnalla.

Huivista tuli notkea ja pehmeä. Käytössä todennäköisesti silkkisenä miellyttävä. Mutta nyt minulla on yksi ylimääräinen kerä hinnakasta lankaa 😟Mitä teen?

1. Jätän sen vain marinoitumaan.
2. Neulon kuitenkin lisää pituutta jo viimeisteltyyn huiviin.
3. Kuitti on tallella, ottaisiko kauppias sen takaisin/vaihtaisi johonkin? Ostoksesta on jo aikaa...
4. Neulon toisen, solmittavan, pikkupikku huivin.

Antaisinko tekoälyn päättää 😶

Nuketusta

Hyllyn täydeltä ja on niitä muuallakin

Minussa on vielä sen verran lasta, että verstaallani asuu paljon nukkeja. Heitä on erikokoisia ja tietysti -näköisiä. Osa on itse tehtyjä ja suurin osa jostain vuosien mittaa ostettuja. Kirppari on ollut joskus hyvä ostopaikka. Nukeilla leikkimistä en ole harrastanut. Joskus olen tehnyt joitain yksittäisiä vaatteita, pari niistä jopa valokuvannut. 

Kenit valmiina kesään 2019

Silloin tällöin nukettaa, mutta useimmiten päinvastoin. Miksi ihmeessä säilytän nukkeja tilaa viemässä, kun ne vain nököttävät sullottuina sylikkäin paikoilleen leikkimättömiksi. Miksi en viskaa jämätilkkuja myös tilaa viemästä, kun ne eivät jalostu nukenvaatteiksi. Miksi värkkäisin nukenvaatteita, kun voisin neuloa ja ommella jotain hyödyllistäkin. Miksi se leikkimieli puuttuu? Kamala miten aikuiseksi paatunut olen.

No se toinen, pienenpieni aivosopukka, joka haikailee nukkien perään, toki joskus aukeaa. Kun muista (lue: tärkeistä) käsityöprojekteista on taukoa, saatan pyöritellä tilkkuja ja lankoja ja edes ajatella, mitä pientä niistä tekisin. Jotain kurvikkaille muotinukeille - aika piperrystä. Isolle lapsinukelle - mistä kaivan sopivan kaavan. Ja siihen se taas pysähtyi. 

Vaan. Mukavan kokoinen asiakas, jonka pukineisiin on kaavoja ja ohjeita, osui kohdalle viimeisimmällä  kirpparikäynnillä. Baby born. Tuota tiettyä nukkevauvaa olen aiemminkin havitellut, mutta nyt hinta oli tarpeeksi pieni. Mukaan lähti.

Miina Alviina

Kuvan asukokonaisuuden tein jämämateriaaleista kirjojen Nuken omat vaatteet ja Nukkekirja mukaan. Voi harmi, tarkoitus oli vain posottaa menemään valmiiden ohjeiden mukaan, mutta eipäs niin vain onnistunut, ja nyt tekee mieli naputtaa molempien kirjojen ohjeista.

Neuleohjeet löytyivät tuosta jälkimmäisestä. Nehän oli tuolle kirjalle tyypillisesti kirjoitettu taulukkomuotoon, kerros kerrokselta ja joka rivillä silmukkamäärä. Puserossa ei tainnut neuletiheys täsmätä, silmukkamäärissä menin sekaisin, tein lopulta omin päin. Piposta tuli hippusen iso - taasko neuletiheys pöpelikössä, vaikka puikkokoko täsmäsi. Sukkaohjeessa hypättiin kerrokselta 8 kerrokselle 12, saattoiko ohjeeseen muutenkaan luottaa? Lopulta laskea tihrustin pienestä kuvasta varmistaakseni, montako kerroksia olisi yhteensä, ja tästä suivaantuneena kikkailin sukkien suihin omat ratkaisut. Ja niistäkin tuli liian isot *huoks*

Housukaava ensimmäisenä mainitusta kirjasta, ja sille plussaa, että mukana oli saumanvarat. Noudatin annettua ompelujärjestystä lahkeiden käänteet - sisäsaumat - haarasaumat. Ensimmäisiin saumoihin kosahti, kun etu ja taka olivat sisäsaumoissa eripituiset. Mielestäni kelju kämmi arkaa ompelijaa ajatellen. 

Takakappaleen sisäsauma oli lyhyempi kuin etukappaleen.

Eipähän se mitään haitannut, että leikkasin ylimääräisen puolisenttisen pois, mutta kyllä kirjan tekijän olisi ollut helppo tarkistaa tämä kohta tasan käypäiseksi. 

Kyllä kyllä, olen joissakin tekemisissä viilaaja, mutta kitisen vain sellaisista puutteista, joista kuvittelen jossain määrin ymmärtäväni. Käsityöohjeista ymmärrän.

Saako Miina Alviina lisää kamppeita? Paljon mahdollista, materiaaleista ei nääs ole puutetta. Kaino haave on, että  jonain päivänä hän myös pääsee leikkimään.

Edit: Jouluna 2025 Tirriäisen vauvanukke sai oloasun. Kaavat kirjasta Ompelemme nukelle. Arvioin nuken mitat, ja muuten osuikin melko hyvin, paitsi lahkeista tuli liian pitkät. Mutta pukeminen oli tuskallista, kun vauvan vartalo on ihan lötköpötkö. Seuraavaksi garderobiin jotain helposti päälle luiskahtavaa, poncho vaikkapa.

Aksolotli...

Kuviot käyttöön

Hyllyssäni on enemmän sukkakirjoja kuin laki sallii. Muun muassa tämä:

Tiina Kuu: Tuhansien villasukkien maa

Kirjan ohjeet ovat suunnilleen poikkeuksetta ohuille langoille eli 100 g = n. 400 m. Sellaisia lankoja laatikoissani on "jonkin verran". Sopivat erinomaisesti koneellakin neulottaviksi, mutta nyt halusin puikoille töitä (lue: samalla kun istun sohvalla tiiraamassa telkkaria). 

Aloitin rohkeasti kärjestä. En ole vieläkään noin tusinan kokeilun jälkeen onnistunut saamaan sillä neulomissuunnalla onnistuvaa, istuvaa kantapäätä; sukista tulee a i n a liian pitkäteräiset, vaikka kuinka teen milloin minkäkin ohjeen mukaan. Tiinan kirjassa ao. ohjeita on riittämiin, ja koska Tiina on arvostettu neuleguru, annoin mennä luottavaisena. 

Vaan kuinkas sitten kävikään jne. terästä tuli t a a s puolisentoista senttiä liian pitkä. (Piirrä itse tähän pettymyksestä ärisevä naamakuva). Ja sitä paitsi kirjavalla langalla neulottu sukka näytti tylsältäkin.

Korvauksena koon pieleen menosta nappasin kirjasta kirjoneulekuvion sukan varteen. Ainakin näyttää paljon paremmalta, vai mitä. 

En muista, mikä tämä lanka on 😕

Jos oikein tarkkaan katsoisi, sukan suussa huomaisi i-cord-päättelyn. Kiva tekniikka.

Seuraavat sukat aloitin tavanomaisesti varresta. Olin jo valmiiksi valinnut kokonaisen ohjeenkin. Mutta lainehtiva kuvioneule kavensi sukan liian pieneksi (väärä lanka, väärä silmukkamäärä, väärä jalka, väärä mikälie...). Purkuun ja uusi yritys ilman laineita. Nyt varresta tuli löysähkö... Jostain toisesta kirjan ohjeesta nappasin kantapäärakenteen, ja sepä olikin aika hauska neulottava. Kirjoneuleraitoihin upotin jämiä, ja olen aikas tyytyväinen värivalintoihin.

En muista tämänkään langan merkkiä 😢

Ultrahelteisessä heinäkuussa ei näillä sukilla ollut kysyntää. Nyt elokuussa voipi jo ollakin. 

Neliö spiraalina

Sohvapöytämme kaipasi uutta liinaa. No mikäs, osaan virkata ja lankoja on (kuinka ollakaan!). Tuumailin erimoisia malleja. Pitsikuoseja on enemmän kuin laki sallii, vaan ei nyt mitään sellaista. Väreillä leikittelyä mummoneliöillä olen tehnyt monet kerrat, ei nyt niitäkään. Mutta neliöistä tulisi kiva päällinen nelikulmaiselle pöydälle, eli kehittelemään ajatusta.

Lankamyyjä oli valmiiksi pussittanut yhteen värivalikoiman ohuehkoa puuvillalankaa. Into puhkui päässä niin paljon, etten tehnyt mitään luonnoksia sun muita suunnitelmia vaan nappasin yhdestä kerästä pään ja aloin hommiin. Koukkua piti hieman kokeilla, neliön tekotapaa vähän enemmän, ja lopulta päädyin yksiväriseen, kiinteillä silmukoilla virkattavaan, tiiviiseen malliin.

Neliö n. 9x9 cm.

Keskeltä aloitetun kuvion virkkaamisessa siirtyminen kerrokselta seuraavalle ei aina ole mielestäni kauniin näköistä. Siksi suosin spiraalina virkattuja ympyröitä. Mutta neliönkin voi virkata samalla periaatteella! Seuraavaksi kuvakertomus siitä, miten se minun neliöissäni onnistui.

Virkkaa ihmeympyrään (magic ring) 12 ks ja heti perään 2 kjs.

Siis ei mitään kerroksen lopettamisia piilosilmukalla, vaan virkkaa suoraan kiinteitä silmukoita.

Virkkaa krs:n ensimmäiseen ks:aan 1 ks.

Jatka ensimmäisen krs:n kiinteisiin silmukoihin *3 ks, 2 kjs*, toista *-* vielä 3 kertaa.

Aina kun pääset kjs-kaareen asti...

virkkaa kjs-kaareen 1 ks, 2 kjs, 1 ks.

Jatka virkkaamalla 1 ks jokaiseen ks:aan ja joka kulmassa kjs-kaareen 1 ks, 2 kjs, 2 ks.

Virkkaa kerroksia niin paljon kuin tarvitset.

Sujuvaa, vai mitä? Käsialallani neliöistä tuli kuitenkin vähän vinksottavia. Jätin joillakin kerroksilla virkkaamatta ks:n kjs-kaarien jälkeen yhteen ks:aan. Olisi kannattanut tehdä näin muutaman kerran per neliö.

Entäs se liina? No tällainen siitä tuli.

Liina pöydällä. Hieman eläväinen muodoltaan...

Viimeistelystä vielä yksi vinkki. 

Vuoropistot reunasilmukoiden keskelle --> siisti sauma.

Rakastan kahta enkä kummastakaan voi luopua

On raastavaa jakaa rakkautensa kahdelle kohteelle. Kumpikaan ei ole toista tärkeämpi. Kumpikaan ei ole toista täydellisesti parempi. Kumpaakaan ei voi suosia toisen kustannuksella. Aika ajoin se valinta, kummalle suo aikaa, tuottaa jollei nyt tuskaa niin kipeähköä päänvaivaa kuitenkin.

Kummastakaan en voi luopua. Onneksi ei tarvitsekaan. Huomiota voin jakaa kummallekin sen mukaan, kumpi vastaa muuttuviin toiveisiini ja tarpeisiini enemmän. Rakkauteni kohteet eivät  vaadi mitään eivätkä ole mustasukkaisia tai toisilleen kiukuttelevia, vaan pysyvät keskinäisessä sovussa jopa vieri vieressä kosketustani odottaessaan.

Mistähän tässä nyt oikein puhutaan? Elämäni myötä- ja vastoinkäymisissä uskollisina pysyneistä ompelukoneistani. Minulla on niitä todellakin kaksi. Itse asiassa tilaa olisi vain yhdelle. Joudun tunkemaan ommeltavan kankaan noin kymmenen sentin levyiselle pöytätilalle, koska esillä on toki muutakin kuin tämä rakas kaksikkoni. Mutta mahdun ja sopeudun ja siirtelen tavaroita edestakaisin.

Varsinaisen oman ompelukoneeni ostin vuonna 1996. Samanmerkkinen eli Pfaff minulla oli jo aiemminkin. Höyrähdin kirjovaan koneeseen oitis, kun niitä alkoi tulla markkinoille, päätin haluta ja ostaa sellaisen ja sijoitin hyvän summan. Kirjontaominaisuus on vaikka minkä merkkisissä ompelukoneissa monipuolistunut ja kehykset suurentuneet vuosien varrella, vaan minulle tämän koneen tämä tekniikka on kuitenkin vähemmän tarpeellisena ominaisuutena riittänyt.

Pfaff

Pfaff on ollut käytössä nyt viimeksi. Ompelin pellavahousut. Pitkiä pystysaumoja on mallissa enemmän kuin tarpeeksi eli lahkeissa sivujen lisäksi myös keskellä edessä ja takana. Mikä tuska, jos saumassa kankaat syöttyvät eri tahtiin ja lahkeen suuhun jompi kumpi kerros (yleensä se alla oleva, eikö vain) jää vajaaksi huolellisesta neulaamisesta huolimatta (kuka nyt harsia jaksaisi kaikkia, toim.huom.). Valitsin työhön Pfaffin koneessa kiinteänä toimivan yläsyöttäjän takia. Tämä toiminto oli myös ylempänä mainitussa ensimmäisessä Pfaffissani, ja olen siitä asti arvostanut sitä keskeisenä ominaisuutena eikä muun merkkisen (kirjovan tai kirjomattoman) koneen hankinta tullut pieneen mieleenkään. 

Pfaffin yli 200 ompeleesta valtaosa on kokeiluja lukuun ottamatta jäänyt käyttämättä. Silti on hyvä, että niitä on, koska toisessa ompelukoneessani ompeleita on noin 20, ja tällä hetkellä syystä tai toisesta niistä toimii vain peruskaksikko suora ja siksak (ai miten niin vie nyt hyvä nainen se masiina huoltoon...).

Bernina

Vaikka sen toimiminen ei olekaan täydellistä, en irrota otettani Berninastakaan. Äitini osti sen joskus 1980-luvulla omaan käyttöönsä vaihtaen edellisen saman merkkisen mekaanisen koneen edistykselliseen elektroniseen. Molemmilla Berninoilla äiti ompeli paljon ja jopa pienesti tienaten. Muistan urheilujoukkueen tai -kilpailujen numerolappujen päärmäämisen (lisävarusteena ostetulla palttausjalalla) ja kotimme kellarikerroksessa nuorisoleiriläisten telttojen vetoketjujen pölyävät vaihtamiset. Mutta eniten hän ompeli, paranteli ja korjasi vaatteita ja kodin tekstiilejä. Tekemisen tapa, itsestäänselvyys, tarttui häneltä minuun. Äiti ei sinänsä ompelua minulle opettanut, mutta sain aina ommella sekä vanhalla, äidin äidiltä periytyneellä polkusingerillä että kulloisellakin sähkökoneella sen mukaan, mitä olin koulukäsityössä oppinut. 

Äitini luovuutta ja käytännöllisyyttä kuvastaa minua aina ilahduttava, hänen Berninan etumukseen liimaamansa tarrakoukku neulatyynylle. Kone periytyi minulle, kun äiti ei enää nähnyt ommella. 

Berninasta on turha etsiä kaikkia herkkuja, joilla ompelukoneita nykyisin myydään. Mistään napinläpien tai muiden ompeleiden muistitoiminnoista ei ole puhettakaan. Neulastoppia kaipaan, ja - hyvänen aika - terävää kohtaa langan katkaisuun! Mutta tukevuutensa, metallisuutensa, jämäkkyytensä ja varmuutensa takia Bernina on varsinainen työhevonen. Ääni on hiljainen, tikki kaunista. Huoltaja olisi halunnut koneeni ja kertoi löytävänsä sille heti ostajan. Luulkoon vain.

Raivaan toki pöydälleni tilaa, kun ompelemiseen tulee taukoa. Pfaff väistyy nöyrästi lattialle ja upottaa kaasupolkimen johtoineen kauniisti koppansa sisään. Bernina nököttää paikoillaan, koska se on painava, ikävä paikasta toiseen nosteltava, mitään kahvaakaan ei ole. Mutta saahan se siinä olla; minulla on aina ompelukone työvalmiina. Ihanaa. 

Shortsit, vaikka onkin viileä kesäkuu

Ompelukärpänen pörisee. Hoitelin isännän tilauksia alta pois. Pikkuväkiosastolle toivottiin shortseja.

Saumurin ja peittarin työn jälkiä!

Saumuriommel oli käsittämättömästi huonoa. Vaihdoin lankoja ja kiristyksiä. Muutaman (!) hommahetken se vaati.

Peittari ei suostunut edellisessä projektissa isännän paitoihin tekemään kunnon ommelta. Luulin, että ohut trikoo ei olisi aiheuttanut nikotusta. Haa, mitä vielä, hyppytikkejä paukutteli. Vaihdoin lankoja, vaihdoin neuloja ja neulojen paikkoja. Rukkasin paininjalan puristusta. Pujotin langat sen seitsemän kertaa. Lopulta tuska oli niin suuri, että hylkäsin mokoman koneen ja otin käyttöön vanhan kunnon kaksoisneulan. (Jonain päivänä vielä kesytän tuon peittarin, pahus vieköön 😤)

Trikoon jälkeen otin shortsikankaaksi omasta tunikastani jäljelle jäänyttä ohutta collegea (vai joustocollege; en ymmärrä mitä kangasta se on). Kivan napakkaa ommeltavaa luiruhkon trikoon jälkeen. Peittari pysyi edelleen jäähyllä.

Kaava ottobre kids 3/2019

Joskus muinoin olen tehnyt johonkin vaatteeseen sivusaumataskun yhdestä kappaleesta. Tykkäsin siitä kovasti, koska tasku ei irrallisena läpsötä missään eikä pyri ulos vaatteesta. Kehittelin myös näihin shortseihin sellaisen. Tein työvaiheista erillisen sivun, niin muistan ne  seuraavallakin kerralla.

Norja, hiihto ja neulominen

Minustapa on tullut penkkiurheilija. Toki valikoin lajit tai oikeammin urheilumuodot. Katson telkkarista yleisurheilua ja hiihtokisoja. Tunnustan: katsomisen tarkoitus (yhtä oikea kuin urheilun seuraaminen) on saada istua sohvalla neulomassa.

Juuri nyt on menossa talvilajien MM-kisat 2025 Trondheimissa. Maastohiihdon lisäksi mäkihyppyä ja yhdistettyä, joista en ole kiinnostunut. Hiihdoissa Norja on menestynyt loistavasti kotikisoissaan. 

Nuo kaksi edellistä tekstikappaletta ovat aasinsilta neuletyöni esittelyyn. Suhautin isännälle sukat laatulangasta, jonka ovat suunnitelleet norjalaiset neulegurut Arne & Carlos. Toki lanka on saksalaisen lankayhtiön Italiassa valmistettua valikoimaa. Viis siitä, norjalaisuus rulettaa.

Ensin pari sanaa Arnesta ja Carloksesta. 

Arne ja Carlos useita vuosia sitten

Norwegians Arne Nerjordet and Carlos Zachrisson are highly regarded fashion designers, textile artists, YouTubers and authors. They are best known for their original, colourful and visually striking designs, as well as their knitwear and their books. Their work is highly influenced by their Scandinavian background and everyday life in rural Norway. They work under their artist name ARNE & CARLOS, established in 2001.

Designerpari on julkaissut lukemattomia neuleohjeita ja kymmenen useille kielille käännettyä neulekirjaa (minullakin hyllyssä kaksi). He ovat saaneet arvostettuja palkintoja. Heillä on oma youtube-kanavansa pullollaan neulevinkkejä. Nettisivullaan he kertovat matkoistaan maailman ympäri. Heidän suosionsa perustuu paitsi ihanaan omintakeiseen suunnittelutyyliin, myös isolta osalta siihen, miten valloittavan positiivisia ja hauskoja he ovat.

Ja nyt sitten suitsutuksen jälkeen nillitys: kyllähän miehinä "naisten käsityömaailmassa" pääsee näkyville (vrt. Kaffe Fasset).

Entäs ne sukat?

Mallissa ei ole mitään merkillistä. Isäntä toivoi pitemmät varret kuin mihin aiemmin on tykästynyt. Kantapää on ranskalainen. Puikot joustimessa 2½, sileässä 3. 16 s puikolla = yht. 64 s. Sädekavennus.

Lanka oli miellyttävää neulottavaa, hyvin juoksevalta ja riittoisalta tuntui. 

Vyötteessä kehutaan: Schachenmayr REGIA Design line, an exclusive special edition - fulfils its quality requirements after purchase, after washing, after wearing or you will receive from us a replacement or compensation. 

OHO! 10 vuoden takuu! Uskomatonta!

Nyt läppäri pois sylistä ja puikot käteen. Naisten 20 km skiathlon on justiinsa alkanut 😉

Edit 12.3.2025:

Edellä esitellyistä sukista jäi aika tavalla lankaa yli. Päätin, ettei sitä jätetä marinoitumaan, kun sukille on kumminkin tarvetta enemmän kuin oudoille kerille. Kun lankaa ei kuitenkaan ollut enää yksinään uuteen pariin riittävästi, yhdistin vanhoihin nyttösiin. Puikkovalinnat ja silmukkamäärät kuten edellä. Vaan mitä muuta tekisin kuin silkkaa raitaa? Esiin pompsahti rikottu helmineule, ja aika nättiä siitä tulikin. Mutta mitäs sanottavaa sukan muodosta? 

Jämälankasukissa rikottua helmineuletta

Varsin omituisen malliset, vai mitä. Helmineulehan tietty leventää työtä sileään verrattuna ja näköjään rikottunakin. Sukan mittasuhteet muuttuivat. Tekaisin ranskalaiset kantapäät ja menin vielä höpsöyttäni kokeilemaan kiilakavennuksia kantapään alle. Ihme pompulat. Jos ei oikeasti tietäisi sukkien kokoa, kuvasta luulisi, että ne on tarkoitettu kiinalaisiin typistettyihin jalkoihin. Hymph.

Hiihtokisat saatiin pidettyä (suomalaisten menestyksestä niissä ei sen enempää), mutta lankaa riitti vieläkin. Itsepäisesti päätin todellakin sijoittaa langan viimeisetkin metrit käyttöön, ja jaoin ne tarkasti tasan kahteen kerään. Kappas kummaa, taas löytyi kaveriksi jotain epämääräisiä vanhoja sukkalankakeriä, vaan raitaa kummallisempaa ohjelmaa en jaksanut tällä kertaa enää miettiä. Isäntä kehui, että nyt on kauniit värit. Jassoo...

Raitasukkiin viimeiset värilankametrit

Samat tekniset tiedot kuin edellä, paitsi nyt kiilakavennukset perinteisellä paikallaan.

Eräässä neulekeskusteluryhmässä harmiteltiin nauhakavennukseen jääviä löysiä silmukanvälejä. Päähän pälähti kokeilla neuloa puikkojen ekat ja vikat silmukat kiertäen. Se tepsi, ei rakoa, jipii!

Tiukat siirtymät nauhakavennuksessa.

Reiät piiloon

Taitoliiton valitsema vuoden 2025 käsityötekniikka on korjaus ja kunnostus. Mikäs sen paremmin sopii tällaiselle pihille kierrättäjä-kunnostaja -ihmiselle kuin minä. Toki parsiminen ja paikkaus oli vuoden tekniikkana jo 2021. Ilmeisesti tämänvuotinen viittaa enemmän teknisen työn työtapojen suuntaan. Korjaan ja kunnostan itse kuitenkin edelleen enimmäkseen tekstiilejä.

Sain teemaan liittyvän lahjan. Ystävä tyhjentää äitinsä huushollia ja toi sieltä yllättäen käsityötavaraa. Mukana oli parsintalaite. Mielestäni näitä on putkahdellut näkyville viime aikoina. Alkoikohan niiden näyttäytyminen 2021? Erilaiset tekstiilityövempaimet ja -työtavat ovat aina kiinnostaneet minua, joten näihinkin kiinnitin huomiota. Sitä paitsi monissa esittelyissä tulokset ovat tavattoman viehättäviä. Mutta en ajatellut tätä laitetta itselle tarpeelliseksi, kun värikkäitä koristeluja tekstiiliin voi tehdä vaikka kirjomalla ja parsiminen on onnistunut muutenkin. Ja ovathan nuo laitteet hinnakkaita.

No nyt parsintalaite tupsahti yllättäen käteeni. Otin lahjan vastaan ilosta kiljahdellen. Ei kun kokeilemaan.

Olin epävarma työn jäljen onnistumisesta kylmiltään, joten kaivoin koekappaleeksi ikivanhan, jo parsitun sukan. Eikähän kaikki sujunutkaan noin vain.

Huomioita:

• 7-v. liian paksua lankaa, Nalle menetteli
• tarvitaan loimen leveyden mittainen, ohut parsinneula
• neula kannattaa pujottaa silmäpää edeltä, kulkee hyvin eikä halkaise loimilankoja
• aloittelijan kudetiheys oli alussa harvahko, parani loppua kohti, koska loimet vähän kiristyivät
• langanpäät saa lopuksi pääteltyä tilkkuun ja sen alle
• tulos yllättävän paksu eikä tietenkään jousta
• mietityttää, missä ja miksi käyttäisin, koska parsimuksistani tulee hyviä ilmankin

Laite on englanniksi darning loom (kangaspuut = englanniksi loom). Sen käytöstä on videoita youtubessa. Niistä monessa hehkutetaan parsimisen nopeutta (hmm....) ja näytetään upeitakin pienoiskudonnaisia (niissä on ideaa). Jos haluaa katsoa kotimaista filmiä (jossa ei kuitenkaan puhuta mitään), Toika on  tehnyt myymänsä parsimalaitteen käytöstä lyhyen ohjevideon. DMC:n video samasta tuotteesta etenee rauhallisemmin ja yksityiskohtaisemmin.

Korsnäs

 

Vuoden 2025 alkajaisiksi aloitin Korsnäs-neuleen. Postailen siitä omalle sivulleen.

Konejuttuja

Pystytin kaksitasoisen Brotherini joulun alla lähinnä pienentääkseni lankavarastoa  lahjasukkiin. Yksi isompikin varastonvähennysprojekti tuli valmiiksi vuoden viimeisillä päivillä. Armas poikani sai neulepaidan, jota varten otimme mitat edellisellä tapaamisellamme marraskuussa. Oi kun olin höpsö, kun en kuvannut paitaa hänen päällään. Muutenkin kuvia on vain muistiinpanoina työvaiheista tai vinkeiksi työtavoista.

Tyypillinen aloitus: mallitilkku, mitat, kaavat, laskelmat

Hiha pingotettuna lasten leikkialustalle. Mittanauha auttaa reunojen suoristamisessa.

Varsinainen vinkki: pääntiekaitaleen teko ei ole helppoa! Lopulta sain sen siistiksi, kun taitoin luomisreunan sauman päälle oikealle puolelle. Paksuhan siitä kyllä tuli.

Lisäksi pari vinkkiä sukkien teosta:

1x1 joustinneuleen voi luoda kieputtamalla. Tähän huippuvinkki 💗

Jos tuolla edelliselläkään tavalla luomisreunasta ei tule riittävän siistiä, pujottaminen viimeistelyjouseen (tai mikä se nyt on) ja höyryttäminen auttaa.

Tämän vinkin nappasin Diana Sullivanilta: silmukoiminen on joskus helpompaa nurjalta.

Joulusukat 2024

 

Joululahjoja

Verstaalla kummittelee muhkea laatikollinen ohuita sukkalankoja. Määrän vähentämiseksi päätin neuloa koneella sukkia nuoremmille sukupolville. Osa keristä oli vajaita, ja niinpä yhdistelin kirjaviin yksivärisiä.

Auts, mikä homma laskea oikeat silmukka- ja kerrosmäärät! Koneella neuloessa kärki ja tiimalasikantapää tuottavat kummasti lisäpituutta terään, ja meni monta ihmettelytuokiota tämän tajuamiseen. Noin kuuden laskukerran ja kolmen kokeilusukan jälkeen alkoi syntyä jotain suunnilleen oikeaa. Vaativuuskerrointa lisäsi vielä, että kasvavan nuorison jalankoot piti heitellä arviokaupalla. 

En ole uskaltanut kysyä sukkien sopivuudesta 😳

En ylipäätään ymmärrä joulupaitoja, -puseroita tai -sukkia (verhot jotenkuten). Suuren käsityön lehden Kauneimmat klassikot malliin Joulutähti jossain mielenhäiriössä ihastuin, ja kuinka ollakaan, lankaakin oli jo valmiina nyssyköiden kätköissä. 

Neulominen meni intoa puhkuen. Ohje oli muuten helppo seurattava, mutta kantapään ruutupiirros ihan älytön - eipä sen piirtäjä tainnut ihmeemmin miettiä neulojan kannalta. Onneksi sovitin sukkaa ajoissa, ohjeen mukaan siitä olisi tullut neljä kokonumeroa liian pitkä minulle. Improvisoin kärjen kuvion.

Mutta kamala, miten huonosti nämä sukat istuvat jalassa! Liekö pohje kuitenkin liian kapea ja taas nilkka liian leveä. Kantapää painuu jalan alle. Varressa pitäisi olla joustinneuletta, jotta sukka ei falskaisi nilkasta. Käytin näitä kaunistuksia joulunpyhien ajan, ja työnsin ne sitten äkkiä sukkalaatikkoon.

Joulun 2024 aikaisista sukista näistä tuli kaikkein sopivimmat. Kuvion otin Novitan Juuri kirjoneulesukista. Puoliso toivoi aikaisemmasta mieltymyksestään poiketen sukkiin hieman pidemmän varren, mutta ei niin pitkää kuin mallissa; no ihan helppoahan se. Terän pituus tuli sovitettua käypäiseksi.

Kotoisa raitapaita

 

Joskus vuonna äimä ja värttinä olin ostanut ison määrän pehmeää puuvillasekoitelankaa eri värejä. Kun niiden pussi osui käteen, eipä mokomien kerien värit enää tässä elämässä juurikaan miellyttäneet. Vaan hyvä lanka, kyllä se vaikkapa kotiasuun kelpaisi. 

Tuumailin, millaisen paidan tekisin. Ei kirjoneuletta, ei vaakaraitoja tällä kertaa. Suunnittelukärpänen ei puraissut vaan etsin jotain valmista. Dropsilta löytyi vähän erilainen malli ja ohjekin sopi neuletiheyteen. Siis puikot käteen.

Paidan neulomisessa ei kauan vanhettu. Värien sommittelu meni näppituntumalla ja jonkun verran sen mukaan, kuinka monta kerää mitäkin väriä oli. 

Pidensin hihoja omatoimisesti. Vaikka ohjeen kuvassa ne näyttivät täyspitkiltä, omassa tekeleessäni ne olisivat jääneet 3/4 pituuteen.

Paita on mukavan väljä ja pehmeä, kotoiluun todella lämmin tämän vuodenvaihteen tienoon lauhoilla keleillä.