Kuviot käyttöön

Hyllyssäni on enemmän sukkakirjoja kuin laki sallii. Muun muassa tämä:

Tiina Kuu: Tuhansien villasukkien maa

Kirjan ohjeet ovat suunnilleen poikkeuksetta ohuille langoille eli 100 g = n. 400 m. Sellaisia lankoja laatikoissani on "jonkin verran". Sopivat erinomaisesti koneellakin neulottaviksi, mutta nyt halusin puikoille töitä (lue: samalla kun istun sohvalla tiiraamassa telkkaria). 

Aloitin rohkeasti kärjestä. En ole vieläkään noin tusinan kokeilun jälkeen onnistunut saamaan sillä neulomissuunnalla onnistuvaa, istuvaa kantapäätä; sukista tulee a i n a liian pitkäteräiset, vaikka kuinka teen milloin minkäkin ohjeen mukaan. Tiinan kirjassa ao. ohjeita on riittämiin, ja koska Tiina on arvostettu neuleguru, annoin mennä luottavaisena. 

Vaan kuinkas sitten kävikään jne. terästä tuli t a a s puolisentoista senttiä liian pitkä. (Piirrä itse tähän pettymyksestä ärisevä naamakuva). Ja sitä paitsi kirjavalla langalla neulottu sukka näytti tylsältäkin.

Korvauksena koon pieleen menosta nappasin kirjasta kirjoneulekuvion sukan varteen. Ainakin näyttää paljon paremmalta, vai mitä. 

En muista, mikä tämä lanka on 😕

Jos oikein tarkkaan katsoisi, sukan suussa huomaisi i-cord-päättelyn. Kiva tekniikka.

Seuraavat sukat aloitin tavanomaisesti varresta. Olin jo valmiiksi valinnut kokonaisen ohjeenkin. Mutta lainehtiva kuvioneule kavensi sukan liian pieneksi (väärä lanka, väärä silmukkamäärä, väärä jalka, väärä mikälie...). Purkuun ja uusi yritys ilman laineita. Nyt varresta tuli löysähkö... Jostain toisesta kirjan ohjeesta nappasin kantapäärakenteen, ja sepä olikin aika hauska neulottava. Kirjoneuleraitoihin upotin jämiä, ja olen aikas tyytyväinen värivalintoihin.

En muista tämänkään langan merkkiä 😢

Ultrahelteisessä heinäkuussa ei näillä sukilla ollut kysyntää. Nyt elokuussa voipi jo ollakin.