Ei se niin mahdotonta ollutkaan

 Armas neulekoneeni törötti vuosia käyttämättömänä. 

Vihdoin kampesin itseni sen ääreen kokeilemaan, vieläkö toimii ja vieläkö osaan. Kaivoin kaikki käyttöohjeet ja vihot ja mapit ja vermeet esiin.

Ja osasinhan minä vielä jotain. Ihan perustilkun onnistumisesta intona suoraan palmikkosukkaa tekemään.

 

Jaksoin peräti yhden sukan. Päätin, että sehän tuli tehtyä ihan vaan kokeillakseni, tuleeko oikea koko 😏😏 Siitä tuli, mutta miehen sukasta tuli koko 46. Ai miten niin huonosti mitattu neuletiheys 😬😶😆

Reikäkorttilaite toimi moitteetta, ainakin kokeilutilkun verran. Seuraavaksi kaavainlaitteen kimppuun. Se pakana ei siirtänyt arkkiaan pykälääkään 😟😠😩😢 Ei käy laatuun, jos haluan a) käyttää sitä, b) myydä koneen.

Netin ja fb:n rohkaisemana päätin avata koneen kotelon ja tutkia, josko vika olisi vain sisään kertyneessä töhnässä. Toki sydän pamppaili, mitä jos en saakaan kaikkea takaisin paikoilleen. 

Availin ruuvit, kuvittelin olevani fiksu ja otin niistä kuvat paikkojensa vieressä, jotta osaan ruuvata ne takaisin. Ei siitä ollut kasaamisvaiheessa kummoistakaan hyötyä 😒

Mutta sitten kone oli palasina. Tässä kuvassa vielä kaavainlaite paikoillaan.

Yllättävän olemattomasti nöyhtää mutta paksua, jämettynyttä, keltaista rasvaa kriittisissä paikoissa. Varustauduin näillä kotikaapin välineillä.

Mitä nyt jostain ihmeaineista: suihkuttelin rasvaa irrottavaa uuninpuhdistajaa joka väliin ja annoin vaikuttaa vähän aikaa. 

Hammastikku osoittautui parhaaksi välineeksi hammasrattaan tonkimiseen ja hammaslanka jumittuneen pikkulevyn välin putsaamiseen. Vanupuikolla pyyhin vielä suurimman osan (toimivan) reikäkorttilaitteen vanhoista rasvoista.

Ja lopulta, kun kaavainlaite oli vielä irrallaan, kokeilin ja se pyöri sittenkin! Tuli aikamoinen voittajafiilis!!

Sitten kasaamaan osat takaisin paikoilleen. Ennen niiden asettelua kokeilin, että kelkka siirtäisi varmasti kaavainlaitteen nauhaa. Toimi.

Pari huomiota kansien asennuksesta:

Molemmissa päissä on pienet lipat, jotka on syytä saada hyvin paikoilleen. Kaavainlaitteen siirtäjävipu menee hyvin asemoilleen, kun kääntää sen kokonaan piiloon kantta asetellessa. 

Kaikki paikoillaan, molemmat siirtäjät toimivat, kun käsin pyörittää. Ei se ollut mahdotonta! Löysin itsestäni pienen neulekonehuoltajan ja säästin - varmasti ihan kivan nipun euroja 💪😊😊💪

Epilogi

Kaikki valmiina, kaavainlaitteen arkilla kaava piirrettynä, kahvit juotuna, silmälasit kirkkaina, äänikirja kuulumassa, minä koneen ääressä ja... arkki siirtyi muutaman pykälän ja tökkäsi johonkin. Taisin päästää muutaman ruman sanan. Päältäpäin en huomannut mitään vikaa. Kun arkki ei kulje niin ei kulje. 

Ei auttanut muu kuin irrottaa kannet ja kaavainlaite uudestaan. Kaavainlaite irrallaa testasin arkin kulkurakoa vanhalla joulukortilla - ei mitään ongelmaa. Testasin kaava-arkilla - ei ongelmaa. Kasasin kaiken takaisin (ruuvien kanssa ei tarvinnut enää haparoida!). Joulukortti sai taas leikkiä kaava-arkkia. Ja voi turkin mutakukko, menihän se läpi, kun tungin sen oikeaan rakoon! 

Pitkiä varsia ja kirjoneuleraitoja

Tuossa joskus koronatalven aikaan sain päähäni neuloa pitkävartiset kirjoneulesukat. Ja toisetkin. Innostuin keräyksestä Sukkia kärkitaistelijoille, mutta kumminkaan en ehtinyt siihen mukaan. Sukissa tuhosin jostain kummasta kertyneitä, ei-minun-värisiä sukkalankoja paksuutta seiska ja lauri ja mikälie kolmas. Puikot 3½.

Näiden sukkien alkuperä on Sarita Kotkavalkaman kirjasta Vilukissan sukka-aarre mallista nimeltä Kuura. Väritys meni uusiksi, jonkun kuvion jätin pois.  

Tähän pariin otin mallia Novitan sukkalehdestä ohjeesta Ninnu. On se kumma, kun lähes joka sukkaan on tungettava joku sydänkuvio! Näissäkin olisi ollut, mutta sydänten tilalle toistin omapäisesti aikaisemman kuvion vaihtaen värit päikseen. 

Hyväntekeväisyyteen menee kumpikin pari.

Ja sitten vähän myöhemmin totesin, että tarvitsen itsellenikin kirjoneuleiset polvisukat. 

Näiden alkumuotona on monen monta variaatiota saaneet Jonsukat, uskoisiko? Värimaailma on nyt omani eikä pelkästään lankalaatikosta napattu. Huitelin raitoja mieleni mukaan. Ja arkailematta jätin kaikki sydämet toisten käyttöön. Näma sukat osoittautuivat varsinaisiksi varpaiden ja erityisesti nilkkojen autuudeksi pakkaskeleillä!

Sukkakirjoja ja -lehtiä vol#2

 Pinot kasvavat. On Toivesukkakirjaa, Kaikkien aikojen villasukkakirjaa, Marttojen sukkakirjaa, Novitan ja vaikka kenen sukkalehteä... En kuvittelekaan, että kaikista opuksista neuloisin kaikki mallit, en tietenkään. Kirjoja ja lehtiä on mukava vain selaillakin ja ottaa idea sieltä sun täältä. Tai neuloa melkein mallin mukaan, mutta vaihtaa joku kuvio toiseksi. 

Omia suunnitelmia ei ole syntynyt aikoihin. En viitsi. Erityisesti pitkävartisten silmukkamääriä ja pohjekavennuksia en jaksa ruveta suunnittelemaan. Jonkun perussukkaparin saatan napata puikoille silloin tällöin sen kummempia suunnittelematta tai ohjeita plaraamatta. 

Neuloja ilmoittautuu!

Kyllä puikot ja koukut ovat pysyneet käsissä edellisen postauksen jälkeenkin. Vuosi 2020 on mennyt pitkälti tietsikan ääressä muuten, joten bloggaamisen sijaan vapaalla muut välineet ovat olleet mieluisampia. Ja tietysti iso osa tekeleistä on päässyt Ravelryyn. Päivittelen tänne sitä mukaa kun hoksaan (ja muistan), mitä on tullut tehtyä.

Tässä otos sukista, siis siitä määrästä mitä puikoilta on tipahtanut noin puolentoista vuoden aikana.

Virkkauksista haluan esitellä muutamia patalappuja, tiskirätin ja koronavirkkauksiksi nimetyt mandalat.

Hauskin ompelutyö oli farkkuhaalari yksivuotiaalle.

Kahvipussejakin on hieman pyöritelty. 

Ja sitten on tietty ne kymmenet keskeneräiset tekeleet....