Menipähän jakeluun

Minulla on uusi sukkakirja (taas 😀...): Lumi Karmitsan Muhkeat sukat. 

Oli se tarjouksessa, jopa puoleen hintaan. Lumi on kirjoittanut oivan nipun erikuvioisten sukkien ohjeita, palmikoita ja pitsiä ja nyppylöitä ja... Cookie A:n tapaan, mutta paksuille markettilangoille. Jipii! 

Lankojahan on varastoissa odottamassa. Siis jotain heti puikoille, kun vain sain neuvoteltua itseni kanssa, minkä mallin otan ekana. Valitsin helpoksi kuvaillun Kuin viimeistä päivää. Pitsi olikin helpohko omaksua ja eka sukka edistyi nopsaan. Jonkun verran ennen kärkeä aloin aavistella, että kerä ei riittäisi koko pariin.

Neuloin ekan sukan valmiiksi. Punnitsin. Punnitsin myös kerän lopun. Ei riittäisi toiseen! Ja sitten luin ohjeesta langan menekin: n. 135 g. Tavallisen pöhkö neuloja!! 

Purin sen parittoman. Tällaisiin kuviosukkiin ei tehdä raitoja tai toisen värisiä osia. Vaikka yhtään sukkaa ei tullutkaan, linkitän tämän seikkailun vuosihaasteeseen.

Tästä lähtien ostettava samanaikaisesti kaksi kerää ja luettava ohje alusta asti!

Kaikkiaan kirjan mallit ovat hienoja. Ruutupiirrokset selkeitä, ohjeet yksityiskohtaisia ja kuvat kauniita. Hyvä ostos.

Edit: Myöhemmin kyllä tulin siihen ajatukseen, että eipä nämä olekaan minun sukkiani. Ja toisaalta, sukkamalleja on turkasen paljon ja julkaistaan jatkuvasti lisää. Myin pois tämän kirjan.

Suvun nuorimmaiselle

 

Vauva oli vielä äidin masussa, kun kyläkäynnillä vein hänelle odottamaan turvalonkeron. Ylipäätään nämä lonkeroiset eivät ole minun juttuni. Ne mustekalaa muistuttavat ovat minusta erityisen puistattavia mulkosilminensä. Siksi jäljittelin kettuhahmoa, joka esiintyi Turvalonkerot-kirjassa ja tietysti on tärkeä osa Kamalaa luontoa.

Suht oikean väristä lankaa löytyi kaapista. Virkkasin sen tiiviiksi kaksinkertaisena koukulla 2½. Lonkeroinen menee tämän vuoden haasteeseen.

Lahja sai vielä taitellun laukkupaketoinnin. Ohje kirjassa Ihanat lahjat.

Kun vauveli oli jo syntynyt, lahjaksi vietiin leikkimatto. Siihen sain idean Suuresta käsityölehdestä 3/2019.

Taas mukana hieman kamalaluonto-teemaa ja värejä. Muut kankaat omista varastoista, pöllöt ja ketut Eurokankaasta. Kun pesin ne, pöllöt vetelöityivät ja ketut tiukkenivat, vaan noin isojen tilkkujen ompelussa ei tullut ongelmia - paitsi siinä kulmassa, johon sattui vinoa langansuuntaa. Tuskin asiakas kuitenkaan reklamoi!

Yhdessä kulmaneliöistä on läppä. Lehden matossa siihen oli ommeltu tarranauhakin. Jätin sen pois, koska arvaan, että asiakas imeskelee läpän kulmaa mennen tullen. Läpän alle piiloutuu helisevä tipunen. Jälkikäteen tuumailin, että siitä olisi ollut syytä tehdä irrotettava maton pesun ajaksi. 

Tässä pallukassa on sisällä rapisevaa paistopussia. Hyvä idea lehdessä!

Ja myös nämä pururenkaat ovat lehden idea. Vaan olipa haaste löytää edes noin tavalliset renkaat. Kaikenmoisia apinahahmoja kyllä oli tarjolla marketeissa. Näiden takia jouduin käymään muuten vältelemälläni Kärkkäisellä.

Olipa oikeasti hauskaa ommella tilkkutyötä pitkästä aikaa!