EHYTtää

EHYTillä on taas tempaus Lapaset asunnottomalle. Neuloin sinne kaksi pipoa.

Lankatiedot näkyvät kuvassa. Ohjeet näihin nappasin ja muuntelin viimeeksi ostetuista sukkalehdistä. Molemmissa pipoissa on 102 silmukkaa, joustimet neulottu pyöröpuikolla 3½ ja sileä ja nurja neule puikoilla 4 mm. Hiihaa, kyllä nuo molemmat sovituspäässä pysyvät ja vieläpä kiristämättä. Hassuja yhdessä kuitenkin.

Tein lapasetkin.

Tekniikka oli minulle tuttu eli koukkuaminen, mutta väline ja työtapa uusi. Koukku on lyhyt ja kaksipäinen ja lapaset koukutaan suljettuna... koukkuamisena. Näihin on ohjeita muuallakin, tällä kertaa Novitan lapaslehdestä. Kirjava lanka Seiskaa, yksivärinen musta (joka ei kuvassa juurikaan erotu) Kehrän Lauri-neulelankaa. Ohjeessa koukun koko 5 mm mutta omani nelonen. Siksi lisäsin muutaman silmukan ja sain mielestäni miehen käteen osuvat lapaset.

Nämä kaikki menevät iloisesti vuosihaasteeseen (eipä siellä liikaa tavaraa olekaan).

Edit: Mutta mikään näistä ei mennyt EHYTille. Luin viime vuoden keräyksestä, että sinne oli saatu neuleita moninkertaisesti niin paljon kuin oli tarvittu. Nämä jäävät odottamaan muita tarvitsijoita.

Tää meinaa nyt riistäytyä

Olen aina ihmetellyt, kun joku väittää, ettei mahda itselleen mitään. Miten niin ei? Nyt en ihmettele. Minä, niin järkevä, huolellinen ja itseni hillitsevä olen ihan repsahtanut sukkakirjoihin ja -lehtiin. Ja niitähän ilmestyy taas tänä syksynä enemmän kuin ruokasieniä.

Ostin nämä

Pirjo Iivosen kirja Jämälankasukat on ihastuttanut laajasti, etenkin kun saman nimisessä fb-ryhmässä on nähty kuvia kirjan useista malleista. Ensin päätin, että kyllähän noiden kuvien perusteella osaan neuloa noita sukkia. Mutta kun tartuin kirjaan (viimeinen kpl marketissa) niin enhän voinut sitä vastustaa. Hurmaavia värejä, kivoja neuloksia - ja kaikki ohjeet sarjottu kolmelle eri paksuiselle langalle. Vaan voihan vehvilä, nyt on ensin neulottava muita sukkia, että saa langoista jämiä 😄

Nuo lehdet ovat suunnilleen peruskauraa. Punasukkaisessa paljon Novitan lankoja, toisessa paljon muitakin. Olen molemmista neulonut yhden pipon vuosihaasteeseen.

Menipähän jakeluun

Minulla on uusi sukkakirja (taas 😀...): Lumi Karmitsan Muhkeat sukat. 

Oli se tarjouksessa, jopa puoleen hintaan. Lumi on kirjoittanut oivan nipun erikuvioisten sukkien ohjeita, palmikoita ja pitsiä ja nyppylöitä ja... Cookie A:n tapaan, mutta paksuille markettilangoille. Jipii! 

Lankojahan on varastoissa odottamassa. Siis jotain heti puikoille, kun vain sain neuvoteltua itseni kanssa, minkä mallin otan ekana. Valitsin helpoksi kuvaillun Kuin viimeistä päivää. Pitsi olikin helpohko omaksua ja eka sukka edistyi nopsaan. Jonkun verran ennen kärkeä aloin aavistella, että kerä ei riittäisi koko pariin.

Neuloin ekan sukan valmiiksi. Punnitsin. Punnitsin myös kerän lopun. Ei riittäisi toiseen! Ja sitten luin ohjeesta langan menekin: n. 135 g. Tavallisen pöhkö neuloja!! 

Purin sen parittoman. Tällaisiin kuviosukkiin ei tehdä raitoja tai toisen värisiä osia. Vaikka yhtään sukkaa ei tullutkaan, linkitän tämän seikkailun vuosihaasteeseen.

Tästä lähtien ostettava samanaikaisesti kaksi kerää ja luettava ohje alusta asti!

Kaikkiaan kirjan mallit ovat hienoja. Ruutupiirrokset selkeitä, ohjeet yksityiskohtaisia ja kuvat kauniita. Hyvä ostos.

Edit: Myöhemmin kyllä tulin siihen ajatukseen, että eipä nämä olekaan minun sukkiani. Ja toisaalta, sukkamalleja on turkasen paljon ja julkaistaan jatkuvasti lisää. Myin pois tämän kirjan.

Suvun nuorimmaiselle

 

Vauva oli vielä äidin masussa, kun kyläkäynnillä vein hänelle odottamaan turvalonkeron. Ylipäätään nämä lonkeroiset eivät ole minun juttuni. Ne mustekalaa muistuttavat ovat minusta erityisen puistattavia mulkosilminensä. Siksi jäljittelin kettuhahmoa, joka esiintyi Turvalonkerot-kirjassa ja tietysti on tärkeä osa Kamalaa luontoa.

Suht oikean väristä lankaa löytyi kaapista. Virkkasin sen tiiviiksi kaksinkertaisena koukulla 2½. Lonkeroinen menee tämän vuoden haasteeseen.

Lahja sai vielä taitellun laukkupaketoinnin. Ohje kirjassa Ihanat lahjat.

Kun vauveli oli jo syntynyt, lahjaksi vietiin leikkimatto. Siihen sain idean Suuresta käsityölehdestä 3/2019.

Taas mukana hieman kamalaluonto-teemaa ja värejä. Muut kankaat omista varastoista, pöllöt ja ketut Eurokankaasta. Kun pesin ne, pöllöt vetelöityivät ja ketut tiukkenivat, vaan noin isojen tilkkujen ompelussa ei tullut ongelmia - paitsi siinä kulmassa, johon sattui vinoa langansuuntaa. Tuskin asiakas kuitenkaan reklamoi!

Yhdessä kulmaneliöistä on läppä. Lehden matossa siihen oli ommeltu tarranauhakin. Jätin sen pois, koska arvaan, että asiakas imeskelee läpän kulmaa mennen tullen. Läpän alle piiloutuu helisevä tipunen. Jälkikäteen tuumailin, että siitä olisi ollut syytä tehdä irrotettava maton pesun ajaksi. 

Tässä pallukassa on sisällä rapisevaa paistopussia. Hyvä idea lehdessä!

Ja myös nämä pururenkaat ovat lehden idea. Vaan olipa haaste löytää edes noin tavalliset renkaat. Kaikenmoisia apinahahmoja kyllä oli tarjolla marketeissa. Näiden takia jouduin käymään muuten vältelemälläni Kärkkäisellä.

Olipa oikeasti hauskaa ommella tilkkutyötä pitkästä aikaa! 

Mosaiikki vai lukitus?

Facebook-ryhmässä esiteltiin upeaa virkattua peittoa Floral Elegance Throw (linkki Ravelryyn). Tekniikka mosaic crochet 😶 jotain ihan uutta. Ei kun selvittämään sen olemusta (Pinterest, Google, Youtube...). Vaan kappas kummaa, on myös tekniikka interlocking crochet, jossa myös kuviot tehdään ruutupiirrosten mukaan mutta erimoisesti (Pinterest, Google, Youtube...). Ja mikä hulluinta, nämä nimitykset menevät iloisesti ristiin = tarkoittavat samaa, yleensä jälkimmäistä. Ota tästä sitten tolkkua!

Mosaiikkivirkkausta

Interlocking on ennestään hieman tuttua eli olen joskus kokeillut parin rivin verran. Mosaic sen sijaan tuntematonta, joten kokeilemaan. Löysin jonkun opastusvideon, mutta siinä lähdettiin virkkaamaan heti suurisuuntaista, monimutkaista mallia. Tuijottelin tekotapaa ja keksaisin oman mallin. Ei siitä kummoinen tullut mutta käsittääkseni pääsin jujulle tekniikasta. Sitä en vaan tiedä, miten tällä tekniikalla ruutupiirroksia luettaisiin 😄

Käytin puuvillalanganloppuja ja tulos on tiskirätti. Ja sitten seurasi se hankalin ja aikaavievin osuus: miten saan tämän tuotoksen mukaan vuoden haasteeseen? Eipä löytynyt mosaiikkivirkkausta lukuisista virkkauskirjoistani. Harmony Guides vol 7 tarjosi jotain sinne päin jo kansikuvassaan, pakko oli se hyväksyä.

Ai miten niin huijausta haasteessa...😔😳😕

Mammoille

Marttaliitto täyttää tänä vuonna 120 vuotta ja Kätilöliitto 100 vuotta.  
Sukat äidille on vuonna 2019 toteutettava juhlavuoden tempaus, jonka aikana järjestöt lahjoittavat ensimmäisen lapsensa synnyttäneelle ja adoption kautta äidiksi tulevalle villasukat. "Villasukkien avulla osoitamme ensisynnyttäjille tukemme ja kerromme välittävästä ja arvokkaasta työstämme."

Tempaukseen voi osallistua, vaikka ei Martta olisikaan. Minusta  hyväntekeväisyyskäsityöt ovat kivoja. Saa tehdä sellaista kuin haluaa eikä tarvitse katsella tai käyttää töitään enää valmiina. Kaivelin siis sukkalankoja esille (kaupasta...).

Ensin syntyivät nämä maatuskasukat. Kuvio on Niina Laitisen lapasista. Muuntelin hieman silmukkamäärän takia. Voipi olla, että neulon näitä vielä toisetkin. Auts, ei mene vuosihaasteeseeni.


Raitalangoista tulee kuviot kepeästi. 

Näiden sukkien neulomisessa opettelin uutta kärkikavennusta Nancy Bushin kirjasta Knitting Vintage Socks: New Twists on Classic Patterns. Eipä yhtään hassumpi kavennus ollutkaan, helppo ja siistin näköinen. 

Samaa raitalankaa ja ohje Novitalehdestä Kesä 2019. Se ei kylläkään ole oma lehti, joten  vuosihaasteeseen ei tämäkään. Malli on lehdessä ja netissäkin nimellä Tanssi-villasukat, siinä on käytetty sekä raitalankaa että yksiväristä ja sukan suussa on hapsutkin! Kuvasta näkee, että oikaisin hapsujen suhteen enkä tarvinnut yksiväristä pätkääkään.

Ja taas Novitan ohje, oikein sukkalehdestä  (oma lehti). Putkisukkien ohje on kyllä netissäkin. 

Tällaiset neulon vielä itsellenikin (vaan en tästä raitalangasta!), vaikka kantapään neulominen ei olekaan yhtään keljua mielestäni. Haluan testata näiden sukkien jalkaan istuvuutta, ja ihastelen ajatusta tasaisesta kulumisesta. Ja sitä paitsi näiden neulominen oli helppoa ja hauskaa mindless knittingiä, jota pitää olla aina jokin tekele meneillään.

Nämä yksiväriset helpottivat hengitystä raitojen jälkeen. Malli on Haiku Merja Ojanperän kirjasta Näyttävimmät villasukat. Yksi kerä 7 veljestä riitti nipin napin tähän sukkapariin, jossa varsi on neulottu kokoa 39 ja terä piti pienentää kooksi 38. Mukava ja selkeä pitsineule. Ohjeen kanssa en ollut ihan samaa mieltä, joten sovelsin oman pään mukaan. Erityisesti aina oikein -neulotussa kantapäässä.







Tosiaan raitalangat ja sukatkin alkoivat näiden jälkeen kypsyttää. Virkatakin taas voisi...

Sinikirjavia

Kuvat kaksista sinisävyisistä sukista. Molemmat miehelleni.

Lanka Zitron Trekking XXL, puikot 2½ mm. Ohje Kathleen Sperlingin 
Hat Heel Sock. Sukka alkaa kantapäästä ja kapenee kahdeksi soiroksi, joiden reunoista poimitaan toiseen suuntaan terän ja toiseen varren silmukat. Ei millään muotoa meikäläisen suosikkisukkarakenne, tykkään paljon enemmän joko 
kärjestä tai varresta aloittamisesta. Mutta pitihän se tämäkin erikoisuus 
kokeilla 😉😉

Toisessa parissa onkin sitten perinteinen varresta varpaisiin -neulomissuunta. Lisään lankatiedot myöhemmin, jos vielä jostain löytyvät 😃



Molemmat sukkaparit on aloitettu aikaa aikaa sitten. Eivät kelpaa viralliseen vuosihaasteeseen mutta ovat mukana haasteosiossa UFOja valmiiksi.

Jokunen keskospeitto

Keskospeittokausi jatkuu. Nämä odottavat vielä pesua ja pingotusta (ovat odottaneet kauan...). Jokaisessa käytetty apuna jotain hyllyni kirjaa oman vuosihaasteeni mukaan. Haaste edistyy.

Sukkalankojen jämiä, koukku 3 mm. Jan Eatonin kirjasta 200 crochet blocks malli Granny Stripes. Mutta en tehnytkään paloista vaan virkkasin reunasta reunaan ja erilevyisiä raitoja valkoisella rytmitellen. Tykkäsin lopputuloksesta, vaikka olikin aikas kirjava.

Lähteenä Jan Eatonin toinen kirja eli 200 ripple patterns, malli Blue Lagoon. Neulottu lahjoitus Nalle-langoista puikoilla 3½. Tästäkin tuli aikas kiva peitto.

Ja vielä virkattu, sukkalankojen jämiä jälleen. Napsin raitalangasta aina tietyn värin yhteen mummoneliöön. En meinannut millään keksiä mitään apuja mistään kirjasta. Viimein löytyi Maria Gullbergilta hyvä ohje ulkoreunan virkkaamiseen kirjasta Maagiset mummonruudut.

Kissakissat

Rakastan kissoja enkä yhtään ymmärrä ihmistä, joka ei rakasta. Laittaisin mielelläni kissoja vähän joka paikkaan (höh, ruokiin nyt ei kuitenkaan). 

Sukissa on luonteva paikka kissalle, eikö vain. Ja sitä paitsi, nämä kissat ovat nätit kuin mitkä (enkä tarkoita omaa neulomustani vaan kuviomallia). Ohje on Lumi Karmitsan kirjassa Villit vanttuut & vallattomat villasukat ja myös lehdessä Villit villasukat. Neuloin Drops Fabelista puikoilla 3. Muuntelin mallia hieman: sukan suu napattu kirjan toisesta ohjeesta samoin kuin terän kirjoneule. Sukista tuli niin ihanat, että tuskin maltan niitä pitää jalassa. Vahtikoot kisut hiirtä mieluummin.

Sukkakirjoja ja -lehtiä

Voi hurja, miten sukkakirjoja ja -lehtiä putkahtelee (lue: ilmestyy) sananmukaisesti kuin sieniä sateella! Villasukat ja niiden neulominenhan on nyt esillä vähän joka paikassa muutenkin, joten kustantajat takovat kun rauta on kuumaa. Saas nähdä, kuinka kauan tämä buumi kestää.

Olen heittäytynyt buumiin mukaan jo ties milloin mutta viime syksynä ja talvena näitä opuksiakin alkoi majailla meillä siellä sun täällä. Olen lainannut kirjastosta viimeisimmäksi ilmestyneitä kirjoja ja ostanut itsellekin monia, varsinkin kun niitä on saanut alehinnalla. Ja lehtiä kans, ilman mitään alehintojakin.

Esittelenpä muutaman sukkaopuksen.

Tästä kirjakausi alkoi syksyllä. Kiinnostuin, kun kirja lupaa ohjeita kirjoneulesukkiin paksuista langoista. Useinhan kirjoneuleissa suositaan ohuita sukkalankoja, ehkä sen takia, että silmukkamäärä on suurempi ja näin saadaan isommat kuviot mahtumaan sukkiin.

Kirjahan ei ole yhtään hassumpi. Malleja moneen makuun, mutta lukemisvaiheessa ei mikään itseeni napannut. Nyt talvipakkasten keskellä (ja paksumpien sukkalankojen varaston pullistellessa) ajattelisin ehkä toisin ja voisin vaikka jonkun mallin ottaakin puikoille.

Tämän mallin kelttikuvio miellytti, ja otin siitä kuvankin talteen. Myös nuo sydämet sopisivat ihan sinänään johonkin sukkapariin.

Niina Laitinen on suunnitellut paljon sukkamalleja, ja niitähän on kirjoina ja kirjoissa, kalentereina, Ravelryssa... Tämän lainasin ja kyllä tykästyin. Käytössä marketeistakin saatavia lankoja, kivoja malleja sekä kirjo- että pintaneuleita ja erityisesti mahdottoman selkeät ruutupiirrokset. Aloitinkin jo kansikuvan Ihan hiljaa -sukat (mutta harmaata äänekkäämmästä punaisesta).

Puikkomaisteri Tiina Kaarela on ilahduttanut meitä neulojia jo neljällä kirjalla. On sukkaa, lapasta, pipoa ja uudelleen sukkaa. Sain ensimmäisen sukkakirjan hyvällä alennuksella nettikirjakaupasta (ja samaan pakettiin myös pipokirjan). Malleissa käytetään pääasiassa ohuehkoja sukkalankoja ja reipasvärisiä kirjoneuleita. 

Lisää tuottoisia sukkakirjailijoita. Merja Ojanperältä on ilmestynyt kolme omaa kirjaa ja ohjeita myös muualla. Näyttävimmät villasukat -kirjan ohjeet on mainiosti jaoteltu langan paksuuden mukaan. Malleissa on paljon pitsiä ja myös jonkin verran kirjoneuletta. Kustantaja Moreeni on näköjään tehnyt periaatepäätöksen, että ruutupiirrosten koossa ei kitsastella. Kiitos siitä!

Myös Lumi Karmitsa on sukkakirjailija. Näitä Villit vanttuut & vallattomat villasukat -kirjoja on ilmestynyt jo kaksi. Lainailin molempia ja ihastelin hulppeita kirjoneuleita. Ja heps, neuloin keskimmäisessä pikkukuvassa näkyvät kissimirrit. Niistäpä en olekaan vielä blogannut - asia kuntoon pikimmiten. 

Eilisellä kauppareissulla sattui lehtihyllystä löytymään suosituimmista Lumin ohjeista koottu sukkalehti. No arvaahan sen, että se hyppäsi aikailematta ostoskärryyni. Nyt ei tarvitse rientää kirjastoon, jos haluan enemmänkin kissoja sukkiin.

Useiden suunnittelijoiden yhdessä kirjoittamia sukkakirjoja on monta (kuten muitakin neulekirjoja). Tässä yksi niistä eli Hakkarainen, Hämäläinen, Niska & Nyberg: Kantapään kautta. Suomalainen sukkakirja. Tämä on sekä sukan neulomisen teorian perusopas että muhkea ohjekokoelma. Hienoa jälkeä, upeita, selkeitä kuvia. Ohjeet määritelty kolmeen vaikeustasoon ja eripaksuisia lankoja käytössä. Tästä kirjasta opettelin nauhakantapään. Voipi olla, että kirja tulee meille asumaan, jos hinta alenee parin vuoden päästä, kuten tyypillisesti käsityökirjoille käy.

Edit: Kylläpä vaan ostin kirjan, eikä tarvinnut odottaa kuin reilut puoli vuotta.

Ja vielä pari ulkomaista perua olevaa sukkakirjaa. Niitähän vasta olisikin... Maailmalla on sukkaguruja vaikka kuinka. Ann Budd on toimittanut tähän kirjaan eri designerien suunnittelemia erilaisia sukan neulomissuuntia ja rakenteita. Siis vaihtelua riittää. Kai tuolla maailmalla tarvitaan vähemmän pakkassukkia, kun nämäkin ovat laidastaan ohuehkoista langoista ohuehkoilla puikoilla tehtyjä. Tämä opus oli alessa jokin aika sitten ja sieltä meille käpötteli.

Vaan voi mokoma, tähän Kerstin Balken kirjaan retkahdin ihan normihinnalla. Mallit näyttivät niin raikkailta, värien yhdistely hauskalta. Kuvittelen, että kaikenlaisia jämäkeriä voisi näihin kuivioihin upotella. Toisaalta, itsekin osaisin suunnitella tällaisia pieniä kirjoneuleita (tai hakisin muista neuleoppaista) mutta on virkistävää katsella kuvia ja ottaa niistä ideoita.

Lopuksi sukkalehtiä. Novitan julkaisemien jälkeen näitä on ilmestynyt kiihtyvään tahtiin. Ei tule pula sukkamalleista, kun nämä ovat omassa kokoelmassa käden ulottuvilla. Lehtien lankavalikoimat vaihtelevat, toki kaikkia saa netin kautta jostakin. 

Tämän katsauksen kirjoittaminen oli hyödyllistä. Tajusin, että hyllystä (ja lattialta, sohvalta...) löytyy sukkatietoa, ideoita, malleja ja ohjeita enemmän kuin laki sallii. Eikä tosiaankaan tässä ollut kaikki sukkakirjani! Hyllyssä majailee vielä 16 (kääääkkk!!!) pelkästään sukkiin keskittyvää neulekirjaa alkaen 1980 ilmestyneestä Suomalaisesta sukkakirjasta päätyen ties minne. Lisäksi muiden kirjojen ja kaikki tuhannet netin sukkaohjeet käytössäni.

Too many socks and too little time & years.

Ruutuaika

Nämä sukat valmistuivat jo viime vuoden puolella. Eivät siis mene edellisen postauksen vuoden 2019 haasteisiin 😉 Vasta nyt sain aikaiseksi kuvata ne.

Sukkien nimeksi tuli nyt niin muodikas termi Ruutuaika - ruutukuvion perusteella tietty. Alussa tarkoitus oli neuloa EZ:n Three and One -kirjoneuleperiaatteen mukaan vaihtelevia kuvioita. Ne eivät kuitenkaan lähteneet syntymään, vaan ruutupinta näyttikin näissä sukissa paremmalta. Sellaista siis alusta loppuun. Musta/grafiitinharmaa ja valkoinen lanka ovat Pirta sukkalankaa ja viehättävästi  meleerattu sininen Lankavan Allia. Neuloin varren puikoilla 3½ mutta terässä ne tuntuivat liian ohuilta kirjoneuleeseen, joten vaihdoin nelosiin.

Ensin ajattelin laittaa nämä sukat lahjoitusosastolle, mutta höps, tykästyin näihin niin, että pidänkin ne itsellä. 

Mitäs vuonna 2019?

Olen niin vetelä luonne, etten suosi uuden vuoden lupauksia. Kaikenlaistahan toki elämäänsä toivoisi, mutta yleensä olen aina antanut itselleni periksi ja jättänyt hyödylliset muutokset kesken. Vaan jotain käsityötavoitteita voisin alkaneelle vuodelle laitella.

Ravelryssä on vuodelle muutama haaste, oikeastaan yllättävän muutama verrattuna takavuosiin. Tuleekohan lisää? Näistä muutamasta ei oikein mikään napannut (kuten esim. 52 hats 2013). Mitäs muita maailmalta löytyisi?

The Yarn Mission tarjoaa tämmöisen:

Aika kiva vai mitä? Sivusto kertoo "We are a collective that knits for Black Liberation". Kannatan, mutta pelkästään tuolta pohjalta en osallistuisi. Ehkä otan ruudukosta jotain vinkkejä kuitenkin.

Juurikaan muita haasteita ei netistä löytynyt 😒 Siispä teen oman. Käsityökirjoja ja -lehtiä on kertynyt isot kasat hyllyihin (ja muuallekin...). Siispä ne käyttöön ja tavoitteeksi: käytän jokaisessa käsityössä hyödyksi jotain omaa käsityökirjaa/lehteä. Tarkoitus ei ole jokaisessa työssä noudattaa suoraan jotain ohjetta, vaan mallineule/virkkaus, värit, yksityiskohta, mikä vain riittää. Lisäkierre: kutakin kirjaa/lehteä saa käyttää vain kerran/yhdessä työssä. Saas nähdä, miten käy.

Toinen tavoitteeni on lahjoitustöiden tekemisen jatkaminen. Epäilemättä se jatkuu ilman sen kummemmin tavoitteen kirjaamistakin. Ja ilman mitään määrätavoitetta tämäkin, ettei jää UFOt näiden varjoon. Ai jaa, siis tavoitteena saada myös vanhoja töitä valmiiksi... kertyyhän näitä haasteita sittenkin.