Mammalan korjausompelimosta, päivää

Rakas poikani oli oljamissa luonamme. Hänellä oli mukanaan kassillinen korjattavia kuteita. Vain yhdestä projektista nappasin kuvan.

Tällaisia ne korjaustyöt olivat: kaksien collegehousujen haarojen paikkaaminen (kuvassa niistä toiset), työhousujen vetoketjun vaihto, shortsien lahkeensuiden ompelu, farkkujen lyhentäminen, ulkoilu/työtakin kainalon ja hihojen saumojen reikien ompelu, hupparin hihansuuresorien korjaaminen. Näihin meni useampi ruppeema! Hän itse vielä nepparoitti sandaalinsa kuntoon.

Korjailuvaihde jäi päälle, ja suurensin vielä oman puseroni pääntien käyttökelpoiseksi.

Sain isännältä kauniin kommentin siitä, että käsityötaitoni avulla on säästetty mojovat summat rahaa. On on, ei käy kieltäminen. Mutta tärkeintä ja parasta on ollut tekemisestä ja osaamisesta saamani ilo.

 

Kuvioita kankaalle

Kirjonnasta

• vaikka missä kulttuureissa on kirjottu
• aikojen alusta asti on kirjottu
• kaikkeen, mihin voi tehdä pistoja, on kirjottu
• vaikka millä lankamaisilla materiaaleilla on kirjottu
• ihan mitä vain kuvioita on kirjottu
• vaikka mitä tarpeellista ja turhaa on kirjottu
• yksi monipuolisimmista käsityötekniikoista on kirjonta

Konekirjonnasta

• millä vain ompelukoneella voi kirjoa
• millä vain koneompeleilla voi kirjoa
• mille vain tekstiilille - ja nahallekin - koneella voi kirjoa

Kirjova ompelukone

• sulautettu järjestelmä: suunniteltu tulostamaan langoilla koneen ymmärtämään tiedostomuotoon digitoitu kuvio
• nykyajan hullutus kirjontavälineiden ja ompelukoneiden joukossa

Ostin kirjontalaitteella varustetun ompelukoneeni 25.7.1997. Takuutodistus on vieläkin käyttöohjeen välissä, ja siinäpä näkyy tuo tarkka päivämäärä. Tällöin kirjova laite kotiompelukoneiden joukossa oli uusinta uutta. Kauppias Terho sanoi, ettei voi myydä minulle enää uutta konetta, kun tämän kyseisen ostan. No ei, hänen putiikkinsa on lopettanut joitakin vuosia tuon myyntitapahtuman jälkeen, eikä minulla toden totta ole ollut tarvettakaan ostaa uutta konetta mistään muualtakaan. Aikaisemminkin kerroin ihanasta ja rakkaasta koneestani, jota ilman en voisi olla ja jota tarvitsen jatkuvasti. 

Vaan koneen kirjontalaitteen käyttö on ollut tauolla monia vuosia, ettei peräti kymmeniä. Aika ajoin olen mietiskellyt sen käyttöönottoa. Apuja siihen sain, kun tietokonetaituri poikani on ollut oljamissa ajan kanssa. Kaikki tarvittavat kapineet löytyivät ja alkoivat toimia!

Eka kokeilu, harjoitus, mikäliekään muistelu

Pilvi sai pieneen mekkoonsa koristeen.

Noiden yksinkertaistenkin harjoitusten tekeminen otti aikansa eikä käynyt käden käänteessä. Olen silti varsin tyytyväinen! Tosin tietysti vielä on pitkä matka siihen, että digitoisin jotain itse suunniteltua. 

Me, designer

Ravelry on se neulojan-virkkaajan-värkkääjän taikalaatikko, jonka varmaan kaikki asian harrastajat tuntevat. Minulla on ollut siellä tili jo vuodesta äimä ja värttinä (2007) asti. Olen lykkinyt sinne kuvia ja pieniä kommentteja omista tekeleistäni ja tadaa, muutaman tekemäni työohjeenkin. Tänään kippasin uuden ohjeen eli tällaiseen nuken villatakkiin:

Ei mikään yksinkertainen keissi. Ohjeen kirjoittaminen alkoi kuukausia sitten- no toki välillä oli pitkiäkin taukoja. Tietysti testailin ohjetta useaan kertaan neulomalla monta pientä villatakkia, kuin myös kuvia varten. Nukkien suostuttelu kuvattaviksi - ei vaines, ihan ne tykkäsivät, vaikka ilmeet eivät ihan intopinkeiltä näytäkään.

Kun teksti oli valmis, kuvat paikoillaan ja kokonaisuus tallennettuna pdf:nä, aloitin julkaisemisen. Voi itku ja katku, sehän vasta työlästä olikin. Haparoin joka kohdassa ja niiden väleilläkin, ja tuloksena oli, että 'ohjeputiikissani' on nyt kaksi kopiota tuotteestani. Kylläkin sentään vain toisessa on lataamismahdollisuus. Mutta kun se toinen pitäisi saada poistettua 😬En pysty tekemään sitä itse vaan joudun odottelemaan ylläpitäjän ystävällistä työntekoa. Kaipa poisto aikanaan onnistuu (mahd. pian t. hätäpäinen).

Ladattava ohje tässä, olkaa hyvät!

Nämä kuvat ovat myös ravelryssä mutta pistänpä tännekin.

Kaksi variaatiota heidän itsensä yllä.

Alakuvissa vasemmalla kirjonnalla koristeltu, oikealla barbien mittaan suurennettu napillinen villatakki.

Tykkäsin lopputuloksista noilla raidoittuvilla langoilla. Näin pieneen nuttuun raitojen sommittelu useammalta päältä kyllä tietysti onnistuu myös. Kirjontakin oli aika hauskaa. Mutta neuloksen vaihtaminen toiseksi muuttaisi tietty neuletiheyttä, ja sitten oltaisiin kaikenmaailman laskutoimitusten edessä. Joskus toiste, kokonaan alusta mitat, mallitilkut jne.

Mammalan ompelimosta taas

Pikkuväen äiti vihjaisi, että ihailee lapsilla lappuhaalaria ja -hametta. Mamma kipaisi saman tien kangaskauppaan.

Raitakangas väreilee kuvassa 😳

Haalarien kaava löytyi hetimiten, ja ompelussa ei tarvittu mitään erikoisia jumppaliikkeitä. Koko tietty reilu kuten aina lasten kamppeissa.

  

Sopivaa lappuhameen kaavaa ei ollutkaan sellaisenaan. Muokkailin lapun, kuosittelin helmaosan, pihistin taskujen kaavat lappuhaalarista ja mittailin helmafrillat. Vyötärölle taakse pujottelin säädettävän kuminauhan, ja olkaimiin ompelin kolmet napit. Alempana vielä yksityiskohtakuva iiihanista frilloista. Miule kans!

 

Kangaskaapissa makoilee aika monta jämäkangasta ja -palaa. Niiden vähentämistä pandahaalarissa ja teepaidassa.

Keskiaikatapahtumassa on kiva, jos lapsillakin on jotain aiheeseen liittyvää kampetta. Aikoinaan kaikki pienet puettiin mekkoihin, vaan eihän nykypäivänä pienikään poika mekkoa käytä. Mitäs teemaan liittyvää sitten? Päähine vaikka.

Kirjailin reunaan suuria kananvarpaita pistoksen kanssa hienoilla koukkupolvilla.

Työteliäs viikko

Mamma vähän innostui.

Uutta kampetta Miina Alviinalle

Kun näitä alkoi syntyä, niin ompelukone kävi kuumana ja ompelin kaikki yhden viikon aikana.

Ensimmäiseksi syntyi kesämekko hattuineen pinkkikirjavasta puuvillakankaasta, kaavat nimellä Pirteä farkkuasu kirjasta Nuken omat vaatteet. Mekossa takana tarranauhakiinnitys, ja pukeminen onkin niin maailman helpointa. Hatun kanssa taistelin ja kiristelin hampaita, kun kupuosa ei sitten millään mahtunut päähän (ihme mitoitus!). Purin takasauman ja ymppäsin taakse kolmion muotoisen lisäpalan. Tykästyin tuohon lieriin kovasti.

Pitkähihaisen paidan kaavan olen joskus repäissyt lehdestä SK 5-6/2014. Jutun kuvassa paita on kylläkin lyhythihainen. Tähän paitaan tuli eteen kehuja saanut leikkaus - kangas ei riittänyt kokonaiseen etukappaleeseen :-D Takana taas tarranauhat, ja niistä vinkki muistiin: ompele ne kiinni siksakilla niin ompelu on helpompaa ja pysyvät varmemmin irtoamatta. Lehden samassa jutussa on  muitakin kivoja kaavoja: hihaton mekko, lappuhaalarit, tossut, huivi ja pöksyt, jotka ompelin myös ja lopulta jätin ilman lahkeensuun kuminauhoja. Ne tulee varmaan kuvattua jonkun toisen paidan kanssa. Tähän muistiin tieto trikoosaumojen ompeleista: siksak pit ja lev 2,5 eikä mitään huolitteluja, kun vähänhän näitä pestään, jos ollenkaan.

Paidan alta pilkottaa vaippa, leikeissä varmaan suorastaan must. Taiteilin tilkkujen kanssa niin, että sain sekä pepun että masun päälle keijukaisen oikein päin. Sisäpuoleksi löytyi pala jotain pehmeää, hieman paksumpaa neulosta, joka mielestäni natsaa tähän tuotteeseen oivallisesti. Vaipan kaava on Kangaskorjaamolta, iso kiitos sinne @-`-,-  Kirjassa Nuken omat vaatteet olisi ollut vaippapöksyjen kaava. Eikös semmoiset ole jo täysin vanhanaikaiset?

Olkaimellisen mekon/liivihameen kaava on tukevasti muokattu kirjan Nuken vaatteita isoäidin tapaan Farkkuhameen ohjeesta. Taas oli kangasta niukasti, helmaosasta tuli kapeampi kuin kaavassa. Yläosasta jätin takakappaleen pois, joten vyötärölle piti kuositella pituutta lisäpaloilla takana, ja olkainten pituuden ja kiinnityspaikat takana mallasin sovittamalla. Tarranauhakiinnitys on tässäkin ihan paras pukemisen kannalta. Taisin vihdoin päästä hellittämään siitä, että nukenvaatteiden rakenteiden pitäisi olla samat kuin ihmisenvaatteissa.

Yöpuku/potkupuku/oloasu/mikä vaan oli yllättävän helppo ja nopea ommella. Paitsi. Jalkaterät olivat kyllä täysin ufot. Runttailin palat yhteen omin päin; onneksi pikkujalat mahtuvat niihin. Hihoista tuli liian pitkät, ja pääntie vähän ahdistaa tuon resorin kanssa, mutta asiakas ei marmata. Vetoketjun ompelun varmistelin harsimalla, t. nimim. liian monta kertaa päreensä polttanut. Tämä kaava on Norsukuvioinen potkupuku taas isoäidin tapaan. Asuun kuuluvaa pipoa en tehnyt, vaikka ei se yhtään hullumpi olisi ollut - ehkä joskus toiste, kun mustikkakangasta vielä pala jäi.

Muutama sana noista kirjoista. Isoäidin tapaan on kotimainen ja omat vaatteet alun perin norjalainen. Tämä kyllä näkyy. Isoäiti on suunnitellut monen monta vanhanaikaista nukenvaatetta - no se on hänen tyylinsä. Norjassa ollaan ulkoilmaihmisiä ja muodikkaita, ja näin on nukeillakin. Molempien kirjojen kaavat ovat helposti piirrettäviä, ja sisältävät (keskenään vähän erimittaiset) saumanvarat. Isoäiti on fiksusti laittanut sanallisten ohjeiden yhteyteen piirrokset kaavapaloista, Norjassa semmoista ei näköjään tarvita, mikä kismitti minua kyllä. Molempien kirjojen sanalliset ohjeet ovat vähemmän ommellutta nuken pukijaa ajatellen harmittavan niukat, ja ompelujärjestyksissäkin on mielestäni sanomista. Yhteensä hurjan paljon erilaisia asuja ommeltavaksi. Ja mammallahan on noita kankaanpaloja...

Tässä kohtaa tälle nukelle ompeleminen osoittautui vain mamman omaksi iloksi. Tirriäinen ei innostunut eikä äitinsäkään lämmennyt vaan hehkutti barbeilua. Niin tai näin, oli hirmuisen kiva viikko Pfaffin ääressä. Kutittelee ottaa uusiksi.

 

Näin korjasin - vai?

Työtuolini pehmustetyynyssä on tilkkutyöpäällinen. Olen ommellut sen joskus teini-iässä. Puserokangastilkkuihin oli tullut reikiä. Purin ne palat irti. 

Neljä palaa, á 10x14 cm.

Leikkasin uudet, samankokoiset palat. Ompelin ne poispurettujen tilalle. TIP: ompelin ensin kaksi vastakkaista reunaa ja sitten ne toiset vastakkaiset. Sain kaikki kulmat helposti kiinni niin.

Pitemmät sivut ensin, sitten lyhyemmät.

Ehdin jo ilahtua tuloksesta. Mutta mitä huomasinkaan, kun olin pujottanut tyynyn takaisin päälliseen. 

Vetoketju repsahtanut rikki, tilkun vanha kangas revennyt

😖

Vanhat ja vielä vanhemmat

Teemalla stash buster: kätköistä löytyi yhtä sun toista vanhaa ja vielä vanhempaa.

Kaapin ylimmän hyllyn muovilaatikosta kaivautui pari keskeneräistä työtä, toinen neulottu, toinen virkattu. Neulotusta tarinaa joskus toiste, mutta virkatusta tällaista:

Olen vuonna koukku ja kiepaus virkannut jostain (nykyisin käsittämättömästä) syystä läjän pieniä isoäidin neliöitä. Osa niistä oli kerroksen tai parin kokoisia, suurin osa isompia. Laskin kappalemäärän: kyllä niistä jotain voisi tulla. Virkkasin kaikki samaan kokoon. Laatikossa oli keränen tummansinistä lankaa, ja tein sillä jokaiseen neliöön vielä yhden kerroksen samalla yhdistäen neliöt toisiinsa. 

Pieni peitto siitä tuli, nukelle vaikkapa. Kuka leikkisi?

Lukemattomien käsityöpussinyssyköiden joukosta yhdessä piileskeli lisää virkattuja neliöitä. Päävärinä rohkea punainen, kaksi eri kokoa ja jonkun lankataiturin malli.

Pieniä oli semmoinen määrä, että taas joku nukke sai peiton. Isoista en jaksa alkaa sommitella mitään vaan ne menevät suoraan kierrätyskeskukseen.

Eikä ihme pussilöydöt tähän loppuneet eikä neliöt!

Tämähän haiskahti suoralta kädeltä Kalevalapeitolta. Se ohje julkaistiin 2017 Suomen juhlavuonna, ja kuulemma peittoja on virkattu kymmeniä tuhansia ympäri maailman (oho!). Langat tarkoin valituin sävyin sai tilata. 

Pikapikaa näkyi kuvia myös yksivärisistä kalevalapeitoista. Mielestäni niissä on ilmavuutta ja tyylikkyyttä eri tavalla kuin originaalivärityksellisissä peitoissa. Varmaan sen takia omasta pussistani paljastuivat nuo yhdellä sinisellä virkatut. Halusin kait kokeilla ohjeessa käytettyjä erikoisia silmukoita - ja hyödyntää totaalisen kesken jääneen neuleen purkulankaa. Näin muistelen.

Lankaahan on vielä, sekä purettuna että käyttämättömänä. Yhden neliön ehdin kopsata melkein kokonaan risteilyajanvietteenä, ja miksen tekisi muutaman vielä lisää. Kaikki alkuperäisohjeen neliöt eivät miellytä minun silmääni, mutta valkata tietty voi. Peittoa meille ei tarvita, olisiko vaatekäyttöä. Paita... liivi edes?