Kissakissat

Rakastan kissoja enkä yhtään ymmärrä ihmistä, joka ei rakasta. Laittaisin mielelläni kissoja vähän joka paikkaan (höh, ruokiin nyt ei kuitenkaan). 

Sukissa on luonteva paikka kissalle, eikö vain. Ja sitä paitsi, nämä kissat ovat nätit kuin mitkä (enkä tarkoita omaa neulomustani vaan kuviomallia). Ohje on Lumi Karmitsan kirjassa Villit vanttuut & vallattomat villasukat ja myös lehdessä Villit villasukat. Neuloin Drops Fabelista puikoilla 3. Muuntelin mallia hieman: sukan suu napattu kirjan toisesta ohjeesta samoin kuin terän kirjoneule. Sukista tuli niin ihanat, että tuskin maltan niitä pitää jalassa. Vahtikoot kisut hiirtä mieluummin.

Sukkakirjoja ja -lehtiä

Voi hurja, miten sukkakirjoja ja -lehtiä putkahtelee (lue: ilmestyy) sananmukaisesti kuin sieniä sateella! Villasukat ja niiden neulominenhan on nyt esillä vähän joka paikassa muutenkin, joten kustantajat takovat kun rauta on kuumaa. Saas nähdä, kuinka kauan tämä buumi kestää.

Olen heittäytynyt buumiin mukaan jo ties milloin mutta viime syksynä ja talvena näitä opuksiakin alkoi majailla meillä siellä sun täällä. Olen lainannut kirjastosta viimeisimmäksi ilmestyneitä kirjoja ja ostanut itsellekin monia, varsinkin kun niitä on saanut alehinnalla. Ja lehtiä kans, ilman mitään alehintojakin.

Esittelenpä muutaman sukkaopuksen.

Tästä kirjakausi alkoi syksyllä. Kiinnostuin, kun kirja lupaa ohjeita kirjoneulesukkiin paksuista langoista. Useinhan kirjoneuleissa suositaan ohuita sukkalankoja, ehkä sen takia, että silmukkamäärä on suurempi ja näin saadaan isommat kuviot mahtumaan sukkiin.

Kirjahan ei ole yhtään hassumpi. Malleja moneen makuun, mutta lukemisvaiheessa ei mikään itseeni napannut. Nyt talvipakkasten keskellä (ja paksumpien sukkalankojen varaston pullistellessa) ajattelisin ehkä toisin ja voisin vaikka jonkun mallin ottaakin puikoille.

Tämän mallin kelttikuvio miellytti, ja otin siitä kuvankin talteen. Myös nuo sydämet sopisivat ihan sinänään johonkin sukkapariin.

Niina Laitinen on suunnitellut paljon sukkamalleja, ja niitähän on kirjoina ja kirjoissa, kalentereina, Ravelryssa... Tämän lainasin ja kyllä tykästyin. Käytössä marketeistakin saatavia lankoja, kivoja malleja sekä kirjo- että pintaneuleita ja erityisesti mahdottoman selkeät ruutupiirrokset. Aloitinkin jo kansikuvan Ihan hiljaa -sukat (mutta harmaata äänekkäämmästä punaisesta).

Puikkomaisteri Tiina Kaarela on ilahduttanut meitä neulojia jo neljällä kirjalla. On sukkaa, lapasta, pipoa ja uudelleen sukkaa. Sain ensimmäisen sukkakirjan hyvällä alennuksella nettikirjakaupasta (ja samaan pakettiin myös pipokirjan). Malleissa käytetään pääasiassa ohuehkoja sukkalankoja ja reipasvärisiä kirjoneuleita. 

Lisää tuottoisia sukkakirjailijoita. Merja Ojanperältä on ilmestynyt kolme omaa kirjaa ja ohjeita myös muualla. Näyttävimmät villasukat -kirjan ohjeet on mainiosti jaoteltu langan paksuuden mukaan. Malleissa on paljon pitsiä ja myös jonkin verran kirjoneuletta. Kustantaja Moreeni on näköjään tehnyt periaatepäätöksen, että ruutupiirrosten koossa ei kitsastella. Kiitos siitä!

Myös Lumi Karmitsa on sukkakirjailija. Näitä Villit vanttuut & vallattomat villasukat -kirjoja on ilmestynyt jo kaksi. Lainailin molempia ja ihastelin hulppeita kirjoneuleita. Ja heps, neuloin keskimmäisessä pikkukuvassa näkyvät kissimirrit. Niistäpä en olekaan vielä blogannut - asia kuntoon pikimmiten. 

Eilisellä kauppareissulla sattui lehtihyllystä löytymään suosituimmista Lumin ohjeista koottu sukkalehti. No arvaahan sen, että se hyppäsi aikailematta ostoskärryyni. Nyt ei tarvitse rientää kirjastoon, jos haluan enemmänkin kissoja sukkiin.

Useiden suunnittelijoiden yhdessä kirjoittamia sukkakirjoja on monta (kuten muitakin neulekirjoja). Tässä yksi niistä eli Hakkarainen, Hämäläinen, Niska & Nyberg: Kantapään kautta. Suomalainen sukkakirja. Tämä on sekä sukan neulomisen teorian perusopas että muhkea ohjekokoelma. Hienoa jälkeä, upeita, selkeitä kuvia. Ohjeet määritelty kolmeen vaikeustasoon ja eripaksuisia lankoja käytössä. Tästä kirjasta opettelin nauhakantapään. Voipi olla, että kirja tulee meille asumaan, jos hinta alenee parin vuoden päästä, kuten tyypillisesti käsityökirjoille käy.

Edit: Kylläpä vaan ostin kirjan, eikä tarvinnut odottaa kuin reilut puoli vuotta.

Ja vielä pari ulkomaista perua olevaa sukkakirjaa. Niitähän vasta olisikin... Maailmalla on sukkaguruja vaikka kuinka. Ann Budd on toimittanut tähän kirjaan eri designerien suunnittelemia erilaisia sukan neulomissuuntia ja rakenteita. Siis vaihtelua riittää. Kai tuolla maailmalla tarvitaan vähemmän pakkassukkia, kun nämäkin ovat laidastaan ohuehkoista langoista ohuehkoilla puikoilla tehtyjä. Tämä opus oli alessa jokin aika sitten ja sieltä meille käpötteli.

Vaan voi mokoma, tähän Kerstin Balken kirjaan retkahdin ihan normihinnalla. Mallit näyttivät niin raikkailta, värien yhdistely hauskalta. Kuvittelen, että kaikenlaisia jämäkeriä voisi näihin kuivioihin upotella. Toisaalta, itsekin osaisin suunnitella tällaisia pieniä kirjoneuleita (tai hakisin muista neuleoppaista) mutta on virkistävää katsella kuvia ja ottaa niistä ideoita.

Lopuksi sukkalehtiä. Novitan julkaisemien jälkeen näitä on ilmestynyt kiihtyvään tahtiin. Ei tule pula sukkamalleista, kun nämä ovat omassa kokoelmassa käden ulottuvilla. Lehtien lankavalikoimat vaihtelevat, toki kaikkia saa netin kautta jostakin. 

Tämän katsauksen kirjoittaminen oli hyödyllistä. Tajusin, että hyllystä (ja lattialta, sohvalta...) löytyy sukkatietoa, ideoita, malleja ja ohjeita enemmän kuin laki sallii. Eikä tosiaankaan tässä ollut kaikki sukkakirjani! Hyllyssä majailee vielä 16 (kääääkkk!!!) pelkästään sukkiin keskittyvää neulekirjaa alkaen 1980 ilmestyneestä Suomalaisesta sukkakirjasta päätyen ties minne. Lisäksi muiden kirjojen ja kaikki tuhannet netin sukkaohjeet käytössäni.

Too many socks and too little time & years.

Ruutuaika

Nämä sukat valmistuivat jo viime vuoden puolella. Eivät siis mene edellisen postauksen vuoden 2019 haasteisiin 😉 Vasta nyt sain aikaiseksi kuvata ne.

Sukkien nimeksi tuli nyt niin muodikas termi Ruutuaika - ruutukuvion perusteella tietty. Alussa tarkoitus oli neuloa EZ:n Three and One -kirjoneuleperiaatteen mukaan vaihtelevia kuvioita. Ne eivät kuitenkaan lähteneet syntymään, vaan ruutupinta näyttikin näissä sukissa paremmalta. Sellaista siis alusta loppuun. Musta/grafiitinharmaa ja valkoinen lanka ovat Pirta sukkalankaa ja viehättävästi  meleerattu sininen Lankavan Allia. Neuloin varren puikoilla 3½ mutta terässä ne tuntuivat liian ohuilta kirjoneuleeseen, joten vaihdoin nelosiin.

Ensin ajattelin laittaa nämä sukat lahjoitusosastolle, mutta höps, tykästyin näihin niin, että pidänkin ne itsellä. 

Mitäs vuonna 2019?

Olen niin vetelä luonne, etten suosi uuden vuoden lupauksia. Kaikenlaistahan toki elämäänsä toivoisi, mutta yleensä olen aina antanut itselleni periksi ja jättänyt hyödylliset muutokset kesken. Vaan jotain käsityötavoitteita voisin alkaneelle vuodelle laitella.

Ravelryssä on vuodelle muutama haaste, oikeastaan yllättävän muutama verrattuna takavuosiin. Tuleekohan lisää? Näistä muutamasta ei oikein mikään napannut (kuten esim. 52 hats 2013). Mitäs muita maailmalta löytyisi?

The Yarn Mission tarjoaa tämmöisen:

Aika kiva vai mitä? Sivusto kertoo "We are a collective that knits for Black Liberation". Kannatan, mutta pelkästään tuolta pohjalta en osallistuisi. Ehkä otan ruudukosta jotain vinkkejä kuitenkin.

Juurikaan muita haasteita ei netistä löytynyt 😒 Siispä teen oman. Käsityökirjoja ja -lehtiä on kertynyt isot kasat hyllyihin (ja muuallekin...). Siispä ne käyttöön ja tavoitteeksi: käytän jokaisessa käsityössä hyödyksi jotain omaa käsityökirjaa/lehteä. Tarkoitus ei ole jokaisessa työssä noudattaa suoraan jotain ohjetta, vaan mallineule/virkkaus, värit, yksityiskohta, mikä vain riittää. Lisäkierre: kutakin kirjaa/lehteä saa käyttää vain kerran/yhdessä työssä. Saas nähdä, miten käy.

Toinen tavoitteeni on lahjoitustöiden tekemisen jatkaminen. Epäilemättä se jatkuu ilman sen kummemmin tavoitteen kirjaamistakin. Ja ilman mitään määrätavoitetta tämäkin, ettei jää UFOt näiden varjoon. Ai jaa, siis tavoitteena saada myös vanhoja töitä valmiiksi... kertyyhän näitä haasteita sittenkin.