Islantilaista

Satujen saari Islanti on ollut jonkin aikaa monen unelman maa. (Ja kovin arkinenkin ihan justiinsa: siellä äänestettiin EU:hun liittymisestä - kansa sanoi ei.) Ihmeellinen luonto, arktisuus ja tuliperäisyys, jää ja laava ja mitä kaikkea samassa paketissa. Puhumattakaan islantilaisten dekkarien suosiosta. Ja ennen kaikkea villapaitavillityksestä. Komeita kirjoneulein koristeltuja kaarrokevillapaitoja on neulottu monen talven aikana, ja niihin ohjeita tarjoavia kirjoja on julkaistu paksut pinot. Neuloin muutama vuosi sitten muunlaisen kaarrokevillapaidan itselleni. Islantilaiset mallit ja varsinkaan langat eivät ole tähän mennessä kiinnostaneet. Kunnes... 

Rakas esikoinen päätti keväällä asumisratkaisunsa persoonallisesti. Äitinä aloin huolestua hänen tarkenemisestaan syksyn koleudessa ja mikä ettei talven tuiskuissakin. Hän kerran mainitsi jotain islantilaisneulekirjasta, jollaisen neuleet arvostelin Suomen ilmastossa turhan paksuiksi ja huonosti käyttökelpoisiksi. Vaan jospa häntä alkaa säiden kylmentyessä viluttaa, oivoi. Ei auta, mutsi kaarrokepaitojen malleja selaamaan.

Lankesin a) päätymään neulomaan mahdollisimman paksun tuotteen, b) suunnittelemaan itse. Voi tuska kuitenkin, huonot päätökset.

Kuutosen puikoilla sananmukaisesti vääntäminen kävi raskaaksi. Suunnitelmat, noh, pissivät. Tekeminen sujui kuin Odysseuksen emännällä Penelopella konsanaan: tein ja purin, tein uudelleen ja purin taas. Työtunteja kertyi, neule makoilikin kesästä suurimman ajan, syksy lähestyi. Lopulta paksu neulos edistyi ja kirjoneulemallikin muuttui niin, että lankoja piti hakea lisää.

Kaarrokevaiheessa ei ollut ihan kevyt käsitellä, eipä

Kyllä paita valmiiksi tuli, langanpäättelyineen kaikkineen. Viimeistelyksi suositeltiin neuleen kastelemista ja venyttelemistä muotoonsa. Suihkuun siis ja lattialle makoilemaan.

Kuivu, pliis

Pelottaa antaa paita saajalle. Hirvittää, jos hän ei vaikka tykkää yhtään eikä ikinäkoskaanmilloinkaan käytä. Päättäköön tietty itse - minä voin ajatella, että olipahan kokemus. 

Kolmas kaarrokeneule on ollut tekeillä tämän paksukaisen työstämisen lomassa.

Vauvoille

Fida keräsi pipoja vauvoille Ukrainaan. Muistin kaapissa makoilevan muutaman kerän bambulankaa. Neuloin ensin Fidan antamalla ohjeella ja pipoista tuli ihan liian isoja vauvapäähän, joten ei kun uusiksi ja omilla asetuksilla.

Näin monta niitä tuli

Pipot piti pestä ennen luovutusta, kuvassa ovat kuivumassa. Sitten varmistin, että keräys on voimassa ennen kuin mennään sinne, minne niitä voi viedä. Ohjeessa sanottiin 'pesu hajustamattomalla pesuaineella'. Auts, pesin villa- ym. aineella ja tuoksu jäi. Anteeksi Fida ja vauvat.