Lankoja piisaa, voi mokoma

Stash busting - mikä se on suomeksi? Lankavaraston tuho? Mikä tahansa, sitä tässä on yritetty harrastaa. Kas kummaa, kun nuo langat eivät meinaa loppua eikä edes vähetä niin millään! Kuvassa vain yhden lootan sisältö.

 

Sukkalankojen kanssa on ehkä helpointa päästä voittajaksi, koska sukkien neulominen ei kyllästytä. Isoa puseroa neuloessa huomasin, että kädethän siinä väsyvät, vaikka kuinka pyöröpuikoilla neulonkin. Sukat, tai miksei pipo, eivät rasita samalla tavalla. Ja tulee valmista. Toisaalta kuinka paljon niille sukille on tarvetta? No, heitänpähän kulahtaneimpia manan majoille, ja isäntä tehköön niin myös.

Tässä kuvia joistakin valmistuneista.

Raitalangat... Pari seiskakerää meni näihin. Alempi kummallisesti loppui kesken kaiken, vaikka käytin ihan kaikki pätkätkin. Tuuttasin kakkossukkaan sitten edes vähän-sinnepäin-värisiä matkien raitojen leveyksiä. Kyllä noita käyttää voi, kotioloissa ei ole niin nuukaa.

Toisensorttinen raitalanka: 41% co, 39% wo, 13% pa, 7% pes ja puikot 2½. 

Halusin haastetta ja neuloa jollain Cookie A:n ohjeella, kun hänen kirjojaan hyllyssäni nököttää. Valitsin Eunicen. Ei hassumpi palmikko-pitsi -neulos, kun sen sielunelämään pääsi sisään. Vaan ohjeessa oli ällöttävän turhauttavia virheitä! Kirjan kustantaja on tunnustanut ne ja julkaissut korjaukset. Jätin ne kylläkin oman onnensa nojaan ja kehittelin omiani. 

Näitä sukkia käyttäisin julkisestikin. Olisipa vaan jotkut sievät kesäkengät, joihin mahtuisivat.

Punaisia lapasia

Löysin kätköistä kaksi kerää punaista sekoitelankaa. Miksi oi miksi olen koskaan ostanut sellaista, jossa on akryyliä?! Ehkä se oli jotain überhalpaa - en keksi muuta selitystä. Anyway, halusin eroon siitä, enkä muuta keksinyt kuin lahjoituslapasia.

Lahjoituslapasia uhhhh-sekoitteesta

Ensin tuli nuo harottavapeukalolliset. Harjoittelin jälleen kerran paljon kehuttua intialaista peukalokiilaa. Onnistuihan se, mutta ei mene meikän logiikkaan, vaan joka kerran pitää katsoa ohje jostakin. Jääköön tiimalasikantapään kanssa sarjaan "rakenteet joita ehkä vielä joskus harjoittelen lisää". Merkki aivon kalkkiutumisesta, kun turvaudun vanhoihin tuttuihin juttuihin?

Seuraavaksi innostuin pistämään pitsiksi. Etsiskelin silmukkamäärään sopivan mallin The Harmony Guides -kirjastostani, mutta ohje oli tietysti vain sanallisena. Siispä rukkasin sille helpotuksen merkkeinä ruutupaperille. Klassiset peukalokiila ja kärkikavennus ilman hampaiden kiristelyä.

En ole koskaan aiemmin neulonut Lovikka-lapasia, kumma kyllä. Sen kummemmin silmukoita tai kerroksia ennalta suunnittelematta neuloin peukalokiilattomat vantut. Koristeisiin löysin vaaleaa ja tummaa harmaata, etsin kuviointiin mallia pinterestin kuvista ja ruudutuksen tekeminen oli loppujen lopuksi tosi hauskaa, kun sain rytmin löytymään. Ei hassumpi lopputulos.

Ja huh, vielä oli sitä punaista jäljellä, tosin niin vähän, että arvasin, ettei se riittäisi enää yksin lapaspariin. Kuvan tuommoisista kissalapasista kavereineen olen nähnyt monessakin paikassa ja tallentanut pinterestiinkin. Lankava on julkaissutkin ohjeen (arvelen, että yksi monista, joita eivät ole itse kylläkään suunnitelleet 😡) ja siitä otin sekä silmukat että kerrokset - nolottavan helppoa. Korvien silmukointijäljestä tuli epätasainen, koska hölmöyksissäni päättelin langanpäät silmukointilankasilmukoihin nurjalle, ja jälki alkoi kiristää. En jaksanut purkaa tai muutenkaan korjailla, halusin vihdoin eroon tästä lapasprojektista. Pyydän anteeksi häneltä, joka ehkä joskus nuo lapaset käteen vetäisee.

Sinne menivät punaiset sekoitekerät. Toivottavasti lapasista on jollekin joskus iloa 😺