Remonttituulella

Huomasin pyykin jälkeen, että ties miten vanhoista collegehousuista vyötärö oli pahasti vammoilla. Muuten ehjät pöksyt - remontoin siis käyttökelpoisiksi.

Kuminauhan reuna  oli syönyt vyötärökaitaleen taitteen haavoille. Päätin purkaa kaitaleen kuminauhoineen irti.

Kaksi ommelta piteli kuminauhaa tasaisena. Ensin niiden kimppuun. Onneksi olivat ketjuommelta eli lähtivät purkautumaan langasta vetämällä.

Pahkeinen, kuminauhan alareuna oli ommeltu mukaan vyötärökaitaleen kiinnityssaumaan. Halusin kummarin talteen kokonaisena. Lisää purkamista siis.

Sekin sauma oli ketjuommelta - osittain.

Ihanuus ketjuompeleen purkajan kädessä - lankasätös.

Eipä kaitale irronnut noin vain, koska oli ommeltu muutenkin kuin ketjuompeleella. Ratkojalle riitti töitä.

Oho, sauman auettua huomasin, että saumanvara oli paksumpi kuin housut muuten. Taisi olla kankaan alkuperäinen kuosi säästynyt saumassa. Enpä ollut aiemmin ymmärtänyt, miten kulahtaneet pöksyt kuitenkin olivat.

Kuminauha oli ehjä vaan löysäksi venähtänyt. Ei saanut uutta elämää näissä housuissa. Mutta ei lentänyt roskiinkaan - vielä.

Vyötäröllä oli myös nyöri, täysin ehjä ja käyttökelpoinen.

Kun olin purkanut vyötärökaitaleen kokonaan irti, leikkasin sen puoliksi entistä yläreunataitetta pitkin. 

Taitoin kavennetun kaitaleen kaksinkertaiseksi ja ompelin paikoilleen. Napinlävet nyöriä varten jäivät sen verran taitteen viereen, että nyöri on vielä käyttökelpoinen.

Aikamoinen tovi hommaan meni. Kannattiko urakka? Housujen käyttöikä piteni. Kukkaroon säästyi uusien housujen hinta. Roskiin päätyi kapea suikale vyötärökaitaletta. 

Toisten collareiden remontoitava vyötärö odottaa.