Viime joulun aikaan rohkaistuin ostamaan peitetikkikoneen, lempinimeltään peittarin. Johonkin nuttuun sillä ompelin helmakäänteen, vaan alkuvuoden projekteihin sitä en juuri tarvinnut (joustamaton kangas jne.), eli muovihuppunsa alle lepäilemään se jäi. Toukokuun hellepäivinä sain sitten tilauksen ommella Tirriäiselle shortsit aiemmin ostamastani trikoopalasta - hahaa, nytpä peittari hommiin ja jopa kantinkääntäjän kera!
Mikähän siinä oli, että arastelin. Uskoin kantin käännön haastavaksi (vaikeaksiko? suom.huom.). Tutkin ao. lisälaitteen käyttöä vaikkamiltä nettisivulta Suomesta ja kauempaa. Kapineen kera tulleesta käyttöohjeesta ei nääs mitään iloa ollut. Ymmärsin, että harjoiteltava olisi.
 |
| Liuta huti- eiku harjoituskappaleita |
Huomasin, että
- on kannatettavaa tehdä muistiinpanoja
- erilaiset kantit asettuvat eri tavoin
- edellisestä johtuen asetuksia on vaihdettava
- edellinen suomeksi: ruuveja pitää rukkailla
- oikeiden asetusten paikat on syytä merkitä muistiin
- edellisen voi tehdä vaikka tussilla piirtämällä
- edellisestä on kuva tässä alla
 |
| Näillä asetuksilla trikookantista tuli hyvä. |
Ai että pompin riemusta, kun kanttaaminen onnistui!
Trikoopalasta riitti shortsien lisäksi paitaan ja toisen paidan hihoiksi. Lisäksi yksi jämäpala kääntyi toisiksi shortseiksi. Kuvat valmiista vaatteista jäi ottamatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti