Teemalla stash buster: kätköistä löytyi yhtä sun toista vanhaa ja vielä vanhempaa.
Kaapin ylimmän hyllyn muovilaatikosta kaivautui pari keskeneräistä työtä, toinen neulottu, toinen virkattu. Neulotusta tarinaa joskus toiste, mutta virkatusta tällaista:
Olen vuonna koukku ja kiepaus virkannut jostain (nykyisin käsittämättömästä) syystä läjän pieniä isoäidin neliöitä. Osa niistä oli kerroksen tai parin kokoisia, suurin osa isompia. Laskin kappalemäärän: kyllä niistä jotain voisi tulla. Virkkasin kaikki samaan kokoon. Laatikossa oli keränen tummansinistä lankaa, ja tein sillä jokaiseen neliöön vielä yhden kerroksen samalla yhdistäen neliöt toisiinsa.
Pieni peitto siitä tuli, nukelle vaikkapa. Kuka leikkisi?
Lukemattomien käsityöpussinyssyköiden joukosta yhdessä piileskeli lisää virkattuja neliöitä. Päävärinä rohkea punainen, kaksi eri kokoa ja jonkun lankataiturin malli.
Pieniä oli semmoinen määrä, että taas joku nukke sai peiton. Isoista en jaksa alkaa sommitella mitään vaan ne menevät suoraan kierrätyskeskukseen.
Eikä ihme pussilöydöt tähän loppuneet eikä neliöt!
Tämähän haiskahti suoralta kädeltä Kalevalapeitolta. Se ohje julkaistiin 2017 Suomen juhlavuonna, ja kuulemma peittoja on virkattu kymmeniä tuhansia ympäri maailman (oho!). Langat tarkoin valituin sävyin sai tilata.
Pikapikaa näkyi kuvia myös yksivärisistä kalevalapeitoista. Mielestäni niissä on ilmavuutta ja tyylikkyyttä eri tavalla kuin originaalivärityksellisissä peitoissa. Varmaan sen takia omasta pussistani paljastuivat nuo yhdellä sinisellä virkatut. Halusin kait kokeilla ohjeessa käytettyjä erikoisia silmukoita - ja hyödyntää totaalisen kesken jääneen neuleen purkulankaa. Näin muistelen.
Lankaahan on vielä, sekä purettuna että käyttämättömänä. Yhden neliön ehdin kopsata melkein kokonaan risteilyajanvietteenä, ja miksen tekisi muutaman vielä lisää. Kaikki alkuperäisohjeen neliöt eivät miellytä minun silmääni, mutta valkata tietty voi. Peittoa meille ei tarvita, olisiko vaatekäyttöä. Paita... liivi edes?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti