Reiät piiloon

Taitoliiton valitsema vuoden 2025 käsityötekniikka on korjaus ja kunnostus. Mikäs sen paremmin sopii tällaiselle pihille kierrättäjä-kunnostaja -ihmiselle kuin minä. Toki parsiminen ja paikkaus oli vuoden tekniikkana jo 2021. Ilmeisesti tämänvuotinen viittaa enemmän teknisen työn työtapojen suuntaan. Korjaan ja kunnostan itse kuitenkin edelleen enimmäkseen tekstiilejä.

Sain teemaan liittyvän lahjan. Ystävä tyhjentää äitinsä huushollia ja toi sieltä yllättäen käsityötavaraa. Mukana oli parsintalaite. Mielestäni näitä on putkahdellut näkyville viime aikoina. Alkoikohan niiden näyttäytyminen 2021? Erilaiset tekstiilityövempaimet ja -työtavat ovat aina kiinnostaneet minua, joten näihinkin kiinnitin huomiota. Sitä paitsi monissa esittelyissä tulokset ovat tavattoman viehättäviä. Mutta en ajatellut tätä laitetta itselle tarpeelliseksi, kun värikkäitä koristeluja tekstiiliin voi tehdä vaikka kirjomalla ja parsiminen on onnistunut muutenkin. Ja ovathan nuo laitteet hinnakkaita.

No nyt parsintalaite tupsahti yllättäen käteeni. Otin lahjan vastaan ilosta kiljahdellen. Ei kun kokeilemaan.

Olin epävarma työn jäljen onnistumisesta kylmiltään, joten kaivoin koekappaleeksi ikivanhan, jo parsitun sukan. Eikähän kaikki sujunutkaan noin vain.

Huomioita:

• 7-v. liian paksua lankaa, Nalle menetteli
• tarvitaan loimen leveyden mittainen, ohut parsinneula
• neula kannattaa pujottaa silmäpää edeltä, kulkee hyvin eikä halkaise loimilankoja
• aloittelijan kudetiheys oli alussa harvahko, parani loppua kohti, koska loimet vähän kiristyivät
• langanpäät saa lopuksi pääteltyä tilkkuun ja sen alle
• tulos yllättävän paksu eikä tietenkään jousta
• mietityttää, missä ja miksi käyttäisin, koska parsimuksistani tulee hyviä ilmankin

Laite on englanniksi darning loom (kangaspuut = englanniksi loom). Sen käytöstä on videoita youtubessa. Niistä monessa hehkutetaan parsimisen nopeutta (hmm....) ja näytetään upeitakin pienoiskudonnaisia (niissä on ideaa). Jos haluaa katsoa kotimaista filmiä (jossa ei kuitenkaan puhuta mitään), Toika on  tehnyt myymänsä parsimalaitteen käytöstä lyhyen ohjevideon. DMC:n video samasta tuotteesta etenee rauhallisemmin ja yksityiskohtaisemmin.

Korsnäs

 

Vuoden 2025 alkajaisiksi aloitin Korsnäs-neuleen. Postailen siitä omalle sivulleen.

Konejuttuja

Pystytin kaksitasoisen Brotherini joulun alla lähinnä pienentääkseni lankavarastoa  lahjasukkiin. Yksi isompikin varastonvähennysprojekti tuli valmiiksi vuoden viimeisillä päivillä. Armas poikani sai neulepaidan, jota varten otimme mitat edellisellä tapaamisellamme marraskuussa. Oi kun olin höpsö, kun en kuvannut paitaa hänen päällään. Muutenkin kuvia on vain muistiinpanoina työvaiheista tai vinkeiksi työtavoista.

Tyypillinen aloitus: mallitilkku, mitat, kaavat, laskelmat

Hiha pingotettuna lasten leikkialustalle. Mittanauha auttaa reunojen suoristamisessa.

Varsinainen vinkki: pääntiekaitaleen teko ei ole helppoa! Lopulta sain sen siistiksi, kun taitoin luomisreunan sauman päälle oikealle puolelle. Paksuhan siitä kyllä tuli.

Lisäksi pari vinkkiä sukkien teosta:

1x1 joustinneuleen voi luoda kieputtamalla. Tähän huippuvinkki 💗

Jos tuolla edelliselläkään tavalla luomisreunasta ei tule riittävän siistiä, pujottaminen viimeistelyjouseen (tai mikä se nyt on) ja höyryttäminen auttaa.

Tämän vinkin nappasin Diana Sullivanilta: silmukoiminen on joskus helpompaa nurjalta.

Joulusukat 2024

 

Joululahjoja

Verstaalla kummittelee muhkea laatikollinen ohuita sukkalankoja. Määrän vähentämiseksi päätin neuloa koneella sukkia nuoremmille sukupolville. Osa keristä oli vajaita, ja niinpä yhdistelin kirjaviin yksivärisiä.

Auts, mikä homma laskea oikeat silmukka- ja kerrosmäärät! Koneella neuloessa kärki ja tiimalasikantapää tuottavat kummasti lisäpituutta terään, ja meni monta ihmettelytuokiota tämän tajuamiseen. Noin kuuden laskukerran ja kolmen kokeilusukan jälkeen alkoi syntyä jotain suunnilleen oikeaa. Vaativuuskerrointa lisäsi vielä, että kasvavan nuorison jalankoot piti heitellä arviokaupalla. 

En ole uskaltanut kysyä sukkien sopivuudesta 😳

En ylipäätään ymmärrä joulupaitoja, -puseroita tai -sukkia (verhot jotenkuten). Suuren käsityön lehden Kauneimmat klassikot malliin Joulutähti jossain mielenhäiriössä ihastuin, ja kuinka ollakaan, lankaakin oli jo valmiina nyssyköiden kätköissä. 

Neulominen meni intoa puhkuen. Ohje oli muuten helppo seurattava, mutta kantapään ruutupiirros ihan älytön - eipä sen piirtäjä tainnut ihmeemmin miettiä neulojan kannalta. Onneksi sovitin sukkaa ajoissa, ohjeen mukaan siitä olisi tullut neljä kokonumeroa liian pitkä minulle. Improvisoin kärjen kuvion.

Mutta kamala, miten huonosti nämä sukat istuvat jalassa! Liekö pohje kuitenkin liian kapea ja taas nilkka liian leveä. Kantapää painuu jalan alle. Varressa pitäisi olla joustinneuletta, jotta sukka ei falskaisi nilkasta. Käytin näitä kaunistuksia joulunpyhien ajan, ja työnsin ne sitten äkkiä sukkalaatikkoon.

Joulun 2024 aikaisista sukista näistä tuli kaikkein sopivimmat. Kuvion otin Novitan Juuri kirjoneulesukista. Puoliso toivoi aikaisemmasta mieltymyksestään poiketen sukkiin hieman pidemmän varren, mutta ei niin pitkää kuin mallissa; no ihan helppoahan se. Terän pituus tuli sovitettua käypäiseksi.

Kotoisa raitapaita

 

Joskus vuonna äimä ja värttinä olin ostanut ison määrän pehmeää puuvillasekoitelankaa eri värejä. Kun niiden pussi osui käteen, eipä mokomien kerien värit enää tässä elämässä juurikaan miellyttäneet. Vaan hyvä lanka, kyllä se vaikkapa kotiasuun kelpaisi. 

Tuumailin, millaisen paidan tekisin. Ei kirjoneuletta, ei vaakaraitoja tällä kertaa. Suunnittelukärpänen ei puraissut vaan etsin jotain valmista. Dropsilta löytyi vähän erilainen malli ja ohjekin sopi neuletiheyteen. Siis puikot käteen.

Paidan neulomisessa ei kauan vanhettu. Värien sommittelu meni näppituntumalla ja jonkun verran sen mukaan, kuinka monta kerää mitäkin väriä oli. 

Pidensin hihoja omatoimisesti. Vaikka ohjeen kuvassa ne näyttivät täyspitkiltä, omassa tekeleessäni ne olisivat jääneet 3/4 pituuteen.

Paita on mukavan väljä ja pehmeä, kotoiluun todella lämmin tämän vuodenvaihteen tienoon lauhoilla keleillä.