Oi Juki rakkaani!

Ihanaa, että olin nuori käsityön kulta-aikana 1970-luvulla. Mikä vaan itse ommeltu, neulottu, virkattu, solmittu yms. yms. oli muotia. Sain vakavan tartunnan, eikä se krooninen tauti ole parantunut eikä parane.

Äitini tajusi lapsensa värkkäävän kaiken aikaa jotain ja tilasi meille Tee itse -lehden. Se sisälsi enimmäkseen tekstiilitöitä. Ja esitteli ihmeellisen, kylläkin jo ainakin 20-luvulla tunnetun koneneulontatekniikan. Oi miten innostuin! Halusin, halusin, halusin neulekoneen! Puntaroin kahden esitellyn konemallin/merkin välillä. Oikeasti olin kiinnostuneempi kalliimmasta, mutta esitin, että halusin sen edullisemman. Ja sain sen hankittua! Legenda kertoo, että ostin ensimmäisillä kesätyöpalkoillani, vaan taisi mukana olla myös rahoitusta vanhemmilta.

Miten ihmekummassa pystyin opettelemaan koneen käytön ihan itse? Taisi olla teeitsessä napakoita ohjeistuksia? Joka tapauksessa laskettelin Juki-merkkisellä koneella yhtä ja toista itselle, äidille, isälle. Kuka mahtoi kustantaa langat? Ja Jukka mokoma nimitti Jukin viskuukonneeksi.

Lukion jälkeen menin kotiteollisuuskouluun. Siellä opetettiin koneneulontaakin mutta erimerkkisillä koneilla kuin Jukeilla eli Brothereilla. Opin siis uutta. Käsityömessuilla 1980-luvulla jonain vuonna sain ylettömän edullisen tarjouksen ihan täydellisestä Brother-merkkisestä neulekonepaketista ja niin meni Juki vaihtoon.

Koneella neulominen väheni jo 90-luvun mittaan. Brother makoili milloin missäkin huolellisesti ja kuivassa varastoituna. Viime vuonna elvytin sen käyttöä ihan kurssimuodossa; ei hassumpi juttu. Mutta ensirakkaus ei ollut unohtunut. Facessa alkoi vilahdella myynti-ilmoituksia Minun Jukini kaltaisista neulekoneista. Muistin Jukin notkeana ja nöyränä palvelijana. Olin säästänyt sen manuaalit, koska niissähän oli paljon muutakin kuin koneen nappuloiden käyttötarkoitukset. Entä jos palaisin rakkaani pariin ja ostaisin taas sellaisen, omalla tavallaan yksinkertaisemmin käytettävän kuin lähes kaikkeen pystyvä mr. B? Miksen ostaisi, kun hintapyyntökin on vain 20€?? Ja kaupat tehtiin!

Ei tuo ruostetta ole vaan likaa!

Auts millaisessa kunnossa kone tuli. Hapertuneita muoviosia. Töhnää ja likaa neulatasossa. Liotin ja hinkkasin. Neulat uivat puhdistusliemessä reilusti yön yli.

Kuvionappulat rivissänsä

Nuo yläreunassa näkyvät piikit siirtävät neuloja valintojen mukaan.

Ja sitten pääsi itku, kun kuvionappulat eivät toimineetkaan. Avasimme ja irrotimme kaiken, mikä vain auki ja irti saatiin. Töhnät hiiteen, CRC:tä kaikkialle ja taas odoteltiin. Välissä käytiin reissussakin, ja siellähän kyllä poltteli päästä koneen luo.

Toimintavalmiina!

Oikeasti Jukilla on ihana neuloa, vaikka jotain pientä kankeutta toiminnassa on. Kuvionappuloillahan on oma logiikkansa, mutta eipä tarvitse puskea reikäkortin siirtäjän nauhaa kelkan mukana. Painoista Juki ei ole ollenkaan niin tarkka kuin  Brother. Alatason puute vaivaa vasta, kun alan neuloa joululahjasukkia. 

Hyvänmielen Joulukeräykseen meneviä

Tulosta on tullut, vanhat langat ovat vain pöllynneet. 

Päivitys vol#2

Päivitin tämän blogin neulelinkit reilu pari vuotta sitten. Hommien homma, muistan kyllä. Tänään iski tarve päivittää virkkauslinkit, minkä työn olinkin näköjään jo alkanut. Onneksi niin, koska aiemmin koskemattomat linkit veivät itsepäisesti vain vanhaan, vuodatuksen Lankapeukaloon. Päädyin sitten tarkistamaan ao. sivua sielläkin. Ei mitään tolkkua. Poistan sivun sieltä kokonaan. 

Iski tarve tarkistaa parin vuoden takaiset neulelinkitkin. Entäs muutkin linkkilistat? Mikäs ihme riehumishalu tämä nyt on?

Edit: Onpas hyvä, että menin neulelinkkeihin. Nehän eivät toimi alkuunkaan. Mitäs nyt tehdään??

Edit2: Kävin koko sivun läpi. Nyt tarkistettuna kaikki toimii. Vaan toimiiko seuraavalla käynnillä? Voinko luottaa? Ahistaa.

Fridan kukat kassissa

Vuonna 2016 Jane Crowfoot julkaisi CALin (Crochet ALong) Frida's Flowers Blanket.

Ihana! 

Tilasin oitis lankoja siihen. Aloin virkkaamisen kuumeisena innosta. Ihmettelin, miten joku osaa suunnitella noin upeita kolmiulotteisia malleja ja kirjoittaa niistä vielä ohjeenkin. Ikävä tunnustaa, mutta vain muutaman kukkakuusikulmion jaksoin. Kumma, miten luontevasti vain lopetin. Tai sitten tuli jotain muuta väliin. Tai tajusin, että ei meillä tarvita tuollaista peitettä. Tai... (seliseliseli).

Tein niitä väliin tulleita töitä. Johonkin ne jo olemassa olevat kukkapalaset kannattaisi kuitenkin käyttää, kun niin kauniita olivat. Vaatteelle olisi enemmän käyttöä kuin peitolle. Aloitin jakun helman muutamasta palasesta ja tuumailin, miten muutaman kukkasen sijoittelisin kaulukseksi tai hihaan tai keskelle selkää. Kuusikulmiorivin yläreuna oli tietysti kulmallinen. Jatkoin pelkällä tummansinisellä pylväsvirkkausta ja yritin samalla kaventaa työtä. Hankalaa. Eikä tummansinistä ollut riittävästi enkä halunnut raitoja. Työlästyin ja työ jäi pussiin. 

Muuton myötä karu totuus keskeneräisten töiden määrästä (!!) paljastui. Jotain niille kaikille olisi tehtävä, vaikka sitten yksi kerrallaan. (En kuitenkaan laittanut ukaasia, että vanhat olisi saatava valmiiksi ennen kuin uusia saa aloittaa, enpä tietenkään.) Myös Frida heräsi kummittelemaan. Mutta sellaista tuskaista jakkua en pystyisi tekemään! Pelastus valkeni, kun virkkausryhmissä alkoi pulpahdella kasseja isoäidinneliöistä, afrikankukista ja muista kirjavista palasista. Ylityöläs jakkutekele purkuun, kukat käyttöön ja kassia sommittelemaan.

Yhdelle puolelle yhdet kukat

Kääntelin ja asettelin. Sommitelma vaati yhden kuusikulmion lisää. Virkkasin sen nopsasti ilman kukkaa. Lisäsin kassiin myös yläreunan suoristuksen.

Toiselle puolelle toiset kukat

Venymättömään hihnaan löysin ohjeen Jaanan blogista. Hihnan kiinnityskohtiin virkkasin ympyrät tuomaan kiinnitykselle tukevuutta.

Tukevuuden lisäksi kiva yksityiskohta

Kukkapalat eivät ole ihan umpinaiset, joten kassissa on isohkoja reikiä. Pienet kuljetettavat on laitettava omaan erityiseen pussiinsa. Tai sitten jonain kauniina päivänä ompelen kassiin vuorin.

PS. Muutama paripuoli kukkapala jäi vielä tähteeksi...

Kesämekko, mekkokesä

Toukokuu 2024 oli hyvin helteinen. Mistä kukaan tiesi, jatkuisiko sää samanlaisena. Tein inventaarin kesämekkogarderobissani; huomasin puutteelliseksi.

Edellisen edellisenä kesänä olin leikannut Mekkotehdas aikuisille -kirjan Selman kappaleet. Kankaan olin joskus muinaisuudessa ostanut paitakankaaksi. Muuttokiireissä ym. mekko jäi ompelematta. Mitäpä sitä pitempään marinoimaan, ajattelin ja aloin selvittää kirjasta ompelujärjestystä. Aika simppeli juttu se olikin. Malliin oli suunniteltu myös taskullinen versio, mutta olin valinnut yksinkertaisemman ja harmittelin sitä nyt. Mekko melkein vaatisi taskut.

Kangasta ei ollut muuttokuormassa tullut mukaan yhtään ylimääräistä palaa. En siis saanut samanvärisiä pään- ja kädentien muotokaitaleita. Mutta eikös tullutkin sen sijaan ihan hauskat kirjavasta. Tuosta auringonkukkakankaasta lisää asiaa tässä postauksessa alempana.

Selma ilman taskuja

Arvelin, että vieläkään mekkoja ei olisi tarpeeksi. Olimme käyneet kierrätyskeskuksessa viemässä omaa kamaa pois nurkista. Sieltä löysin kelvollisen pussilakanan ja siistin pöytäliinan vaatetustarkoituksiin. Pöytäliina oli pyöreä ja siinä oli sauma keskellä. Mallailin siitä ensin hametta, mutta mekkotarve tykytti enemmän.

Koska kangas ei ole erityisen laskeutuvaa, vaikka ohutta onkin, päädyin taas mummomalliin, johon olen pukeutunut ennenkin. Tämä auringonkukkainen kutistui kaapissa (jäi pieneksi, sanoisi rohkeasti Peitsa), harmi sinänsä, koska pidin kankaasta paljon. Nyt sain sitä sentään pienen palan yksivärisen mekon piristeeksi.

Kaava siis tutusti ottobresta mutta autsauts, numeroa (vai kahtako!!) suurempana kuin edellinen. Tähän mekkoon ompelin taskut sivusaumoihin. Kotiliesi on julkaissut joustamattomaan mekkoon ommeltavan hyvän saumataskuohjeen. 

Pöytäliinasta mekoksi

Jos ompelet, niin ompele kunnolla

 Viime joulun aikaan rohkaistuin ostamaan peitetikkikoneen, lempinimeltään peittarin. Johonkin nuttuun sillä ompelin helmakäänteen, vaan alkuvuoden projekteihin sitä en juuri tarvinnut (joustamaton kangas jne.), eli muovihuppunsa alle lepäilemään se jäi. Toukokuun hellepäivinä sain sitten tilauksen ommella Tirriäiselle shortsit aiemmin ostamastani trikoopalasta - hahaa, nytpä peittari hommiin ja jopa kantinkääntäjän kera!

Mikähän siinä oli, että arastelin. Uskoin kantin käännön haastavaksi (vaikeaksiko? suom.huom.). Tutkin ao. lisälaitteen käyttöä vaikkamiltä nettisivulta Suomesta ja kauempaa. Kapineen kera tulleesta käyttöohjeesta ei nääs mitään iloa ollut. Ymmärsin, että harjoiteltava olisi.

Liuta huti- eiku harjoituskappaleita

Siinä meni päivä, ilta ja toinenkin, ennen kuin kantti alkoi asettua kauniisti.

 Huomasin, että

1. on kannatettavaa tehdä muistiinpanoja
2. erilaiset kantit asettuvat eri tavoin
3. edellisestä johtuen asetuksia on vaihdettava
4. edellinen suomeksi: ruuveja pitää rukkailla
5. oikeiden asetusten paikat on syytä merkitä muistiin
6. edellisen voi tehdä vaikka tussilla piirtämällä
7. edellisestä on kuva tässä alla

Näillä asetuksilla trikookantista tuli hyvä.

Ai että pompin riemusta, kun kanttaaminen onnistui!

Trikoopalasta riitti shortsien lisäksi paitaan ja toisen paidan hihoiksi. Lisäksi yksi jämäpala kääntyi toisiksi shortseiksi. Kuvat valmiista vaatteista jäi ottamatta.

Kuvaa ja postaa

Ajoissa ennen luovutusta kuvattuina ja nyt vasta postattuina viime joulun paketteihin sukkia:

Ensimmäisissä vihreissä ohutta sukkalankaa, vaan en muista mitä merkkiä. Muissa vanhoja sukkalankoja + Nallea.

Sirosääriselle
Cookie A suunnittelijana

Pelimiehelle
Oma suunnittelu

Kalamiehen jalkaan
Lumi Karmitsan ja omia kalakuvioita

Ekaluokkalaiselle
Oma suunnittelu

Hyggeilijälle
Muunnelma Tiina Kuun mallista Reunalla

Marimekon ystävälle
Tekijänoikeutta uhmaten kuvio Pinterestistä