Oi Juki rakkaani!

Ihanaa, että olin nuori käsityön kulta-aikana 1970-luvulla. Mikä vaan itse ommeltu, neulottu, virkattu, solmittu yms. yms. oli muotia. Sain vakavan tartunnan, eikä se krooninen tauti ole parantunut eikä parane.

Äitini tajusi lapsensa värkkäävän kaiken aikaa jotain ja tilasi meille Tee itse -lehden. Se sisälsi enimmäkseen tekstiilitöitä. Ja esitteli ihmeellisen, kylläkin jo ainakin 20-luvulla tunnetun koneneulontatekniikan. Oi miten innostuin! Halusin, halusin, halusin neulekoneen! Puntaroin kahden esitellyn konemallin/merkin välillä. Oikeasti olin kiinnostuneempi kalliimmasta, mutta esitin, että halusin sen edullisemman. Ja sain sen hankittua! Legenda kertoo, että ostin ensimmäisillä kesätyöpalkoillani, vaan taisi mukana olla myös rahoitusta vanhemmilta.

Miten ihmekummassa pystyin opettelemaan koneen käytön ihan itse? Taisi olla teeitsessä napakoita ohjeistuksia? Joka tapauksessa laskettelin Juki-merkkisellä koneella yhtä ja toista itselle, äidille, isälle. Kuka mahtoi kustantaa langat? Ja Jukka mokoma nimitti Jukin viskuukonneeksi.

Lukion jälkeen menin kotiteollisuuskouluun. Siellä opetettiin koneneulontaakin mutta erimerkkisillä koneilla kuin Jukeilla eli Brothereilla. Opin siis uutta. Käsityömessuilla 1980-luvulla jonain vuonna sain ylettömän edullisen tarjouksen ihan täydellisestä Brother-merkkisestä neulekonepaketista ja niin meni Juki vaihtoon.

Koneella neulominen väheni jo 90-luvun mittaan. Brother makoili milloin missäkin huolellisesti ja kuivassa varastoituna. Viime vuonna elvytin sen käyttöä ihan kurssimuodossa; ei hassumpi juttu. Mutta ensirakkaus ei ollut unohtunut. Facessa alkoi vilahdella myynti-ilmoituksia Minun Jukini kaltaisista neulekoneista. Muistin Jukin notkeana ja nöyränä palvelijana. Olin säästänyt sen manuaalit, koska niissähän oli paljon muutakin kuin koneen nappuloiden käyttötarkoitukset. Entä jos palaisin rakkaani pariin ja ostaisin taas sellaisen, omalla tavallaan yksinkertaisemmin käytettävän kuin lähes kaikkeen pystyvä mr. B? Miksen ostaisi, kun hintapyyntökin on vain 20€?? Ja kaupat tehtiin!

Ei tuo ruostetta ole vaan likaa!

Auts millaisessa kunnossa kone tuli. Hapertuneita muoviosia. Töhnää ja likaa neulatasossa. Liotin ja hinkkasin. Neulat uivat puhdistusliemessä reilusti yön yli.

Kuvionappulat rivissänsä

Nuo yläreunassa näkyvät piikit siirtävät neuloja valintojen mukaan.

Ja sitten pääsi itku, kun kuvionappulat eivät toimineetkaan. Avasimme ja irrotimme kaiken, mikä vain auki ja irti saatiin. Töhnät hiiteen, CRC:tä kaikkialle ja taas odoteltiin. Välissä käytiin reissussakin, ja siellähän kyllä poltteli päästä koneen luo.

Toimintavalmiina!

Oikeasti Jukilla on ihana neuloa, vaikka jotain pientä kankeutta toiminnassa on. Kuvionappuloillahan on oma logiikkansa, mutta eipä tarvitse puskea reikäkortin siirtäjän nauhaa kelkan mukana. Painoista Juki ei ole ollenkaan niin tarkka kuin  Brother. Alatason puute vaivaa vasta, kun alan neuloa joululahjasukkia. 

Hyvänmielen Joulukeräykseen meneviä

Tulosta on tullut, vanhat langat ovat vain pöllynneet.