Vauva oli vielä äidin masussa, kun kyläkäynnillä vein hänelle odottamaan turvalonkeron. Ylipäätään nämä lonkeroiset eivät ole minun juttuni. Ne mustekalaa muistuttavat ovat minusta erityisen puistattavia mulkosilminensä. Siksi jäljittelin kettuhahmoa, joka esiintyi Turvalonkerot-kirjassa ja tietysti on tärkeä osa Kamalaa luontoa.
Suht oikean väristä lankaa löytyi kaapista. Virkkasin sen tiiviiksi kaksinkertaisena koukulla 2½. Lonkeroinen menee tämän vuoden haasteeseen.
Lahja sai vielä taitellun laukkupaketoinnin. Ohje kirjassa Ihanat lahjat.
Kun vauveli oli jo syntynyt, lahjaksi vietiin leikkimatto. Siihen sain idean Suuresta käsityölehdestä 3/2019.
Taas mukana hieman kamalaluonto-teemaa ja värejä. Muut kankaat omista varastoista, pöllöt ja ketut Eurokankaasta. Kun pesin ne, pöllöt vetelöityivät ja ketut tiukkenivat, vaan noin isojen tilkkujen ompelussa ei tullut ongelmia - paitsi siinä kulmassa, johon sattui vinoa langansuuntaa. Tuskin asiakas kuitenkaan reklamoi!
Yhdessä kulmaneliöistä on läppä. Lehden matossa siihen oli ommeltu tarranauhakin. Jätin sen pois, koska arvaan, että asiakas imeskelee läpän kulmaa mennen tullen. Läpän alle piiloutuu helisevä tipunen. Jälkikäteen tuumailin, että siitä olisi ollut syytä tehdä irrotettava maton pesun ajaksi.
Tässä pallukassa on sisällä rapisevaa paistopussia. Hyvä idea lehdessä!
Ja myös nämä pururenkaat ovat lehden idea. Vaan olipa haaste löytää edes noin tavalliset renkaat. Kaikenmoisia apinahahmoja kyllä oli tarjolla marketeissa. Näiden takia jouduin käymään muuten vältelemälläni Kärkkäisellä.
Olipa oikeasti hauskaa ommella tilkkutyötä pitkästä aikaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti