Räven raskar jne.

Olen aina, ikuisesti ja joka joulu liemessä lahjojen kanssa. Kun kaikilla on kaikkea, tai lapsenlapsille toisen puolen suku ostaa enemmän kuin kaikkea. Ja kun sitten itse ja me saamme lahjoja niiltä, joille en osaa keksiä mitään kätevää, tarpeellista, haluttua. 

Onneksi sain joulun alla pari tilausta. Vanhempi poikani toivoi puurokippoja jo aikaisin syksyllä, ja hänelle meni paketissa muutakin. Nuorempi toivoi collegehousut, ja ompelin. Harmi, kun kuva jäi ottamatta. Pienokaiselle toivottiin nukkuma-asua (tai miten tuon nyt nimittäisi), ja sehän olikin jo helppo homma, kun isosiskolle olin kaavoittanut ja ommellut aikanaan samanlaisen. Isosiskolle kuulemma kaikki pinkki olisi mieluista, joten sen värinen kangaspala kaupasta, kaavat lehdestä ja saumuri hommiin. 

Miniän toive oli yksilöidyin (yksilöidä -> eikö vain taivukin noin): kettulapaset läpän kera. Sain kuvan hänen aikaisemmin saamastaan parista, jossa koko ei ollut osunut kohdilleen. Etsin lisävirikkeitä pinterestistä, ja niitähän löytyi kasapäin; taitaa olla revot muodin huipulla aina vaan. Tuumailemista riitti. Lankalaatikossa majaili mistälie peräisin ollut oranssi Nallekerä, ja siihen sopivat silmukkamäärät oli ihan helppo selvittää. Läppärakenteessakaan ei ollut mitään kummallista. Vaan se kettunaama. Mieluista, ihan suoraan kopsattavaksi soveltuvaa en nähnyt. Onneksi - eipähän tule linnatuomiota plagioinnista. Ennen kuin tyydyin lopputulokseen olin purkanut sen seitsemän kertaa ensin lapasen kärjen neulonnan ja sitten silmukoidun kuvio-osan. Silmiä jopa jännitin: millaiset kirjonnat niihin? Sentään ihan maailman yksinkertaisimmilla pistoilla tuli hyvät.

Joulun jälkeen lahjan saaja reklamoi. Olin neulonut peukalot ilman kärkiä, koska kuvittelin, että kaikki viittäkymmentä ikävuotta nuoremmat huitelevat kännykkää peukaloilla, ja kosketus siihen ei (tietenkään) tepsi villaneuloksen läpi, joten sormenpää pitää olla paljaana. Vaan hän toivoikin läpän myös peukaloon. Mielestäni peukussa roikkuva hattunen on vain tiellä ja kieltäydyin sellaista neulomasta. Hän suostui kohteliaana umpipeukkuun. Mutta yön yli pyöriteltyäni ajatusta liennyin ja ähräsin vielä peukkuläpät paikoillensa. En ole vakuuttunut niiden käytännöllisyydestä, mutta menköön niin, että asiakas on oikeassa.  

Repolaiset. Katsokaa nyt tuota peukkuläppää 😔

Kaikkien pikkutyttöjen lempiväri. Tykästyin noihin taskuihin, ja niin taisi hänkin. Settiin tuli mukaan vielä leggarit.

Kädet korvien korkeudella nukkuvan vauvan uniasu.

Kaiken kruununa aivan konkreettisesti isosiskon paketista kuoriutui prinsessan päävaruste.

Ei kultaa vaan puuvillalankaa ja dimangeja.